Etymologia
Yhdistyksemme nimeksi on valittu sana glossa tulee muinaiskreikan sanasta 'glossa', joka tarkoittaa 1. kieltä, 2. puhuttua kieltä, 3. suukappaletta. Myöhäislatinassa glo(s)sa on 1. vaikeasti selitettävä sana tai kohta, 2. selitys, kommentti, tulkinta.
Glossa oli keskiajalla ajankohtainen termi, joka tarkoitti auktoriteetin tekstiin suoraan rivien väliin tai marginaaliin lisättyä selitystä tai kommenttia; glo'ssema kuvasti tulkitsijan ja tutkijan suhdetta lähdeaineistoonsa ja historiaansa.
Myöhemmin glossasta kehittyi erityisesti oikeusoppineiden, glossaattorien, sekä teologien 1100-luvulta lähtien huippuunsa kehittämä tieteellisen tutkimuksen ja kirjoittamisen muoto. Tämän suuntauksen ehkä kuuluisin juridinen teos on Accursius Bolognalaisen (n. 1182/1185-1260/1263) vuoteen 1230 mennessä kokoama Glossa ordinaria (tunnettu myös nimellä Glossa magistralia). Varsinainen teksti koostuu kolmesta 500-luvulta peräisin olevasta roomalaisen oikeuden perusteoksesta (Institutiones, Digesta ja Codex Justinianus), joita on Glossa Ordinariassa kommentoitu yli 96 000 glossassa eli reunahuomautuksessa ja viitteessä. Teologiset oppineet kokosivat niin ikään Glossa ordinarian kommentoimaan keskiajan raamatunversion, Vulgatan, tekstejä. Sen varhaisimmat vaiheet voidaan jäljittää 800-luvulle, mutta se näyttää saaneen suosituimman muotonsa 1100-luvun puolivälissä Laonin koulussa. Tämä kirkkoisien teksteihin perustuva raamatunkommentaari oli vuosisatojen ajan raamatun selitysoppien perusteksti.
Sana glossa elää myös nykykielissä, esim. englannissa, jossa esiintyy sana gloss: 1. sanan selitys, reunamuistutus tai -huomautus, 2. selitykset, käännös rivien välissä, 3. harhaanjohtava tulkinta. Vrt. myös glossary, sanasto ja ruotsin glosa: 1. vokabel, ord, 2. glÃ¥pord, kraftuttryck, 3. kommentar, ordförklaring, randanmärkning, förklarande ord.*
