Marika Räsänen
Aloitin tammikuussa tutkijatohtorina Turku Institute for Advanced Studiesissa kolmivuotiskauden tutkimusprojektilla Tactile Saints – Holy Matter and the Great Western Schism. Sille on jäänyt toistaiseksi harmittavan vähän aikaa, kun vanhojen projektien päätöstyöt ovat osoittautuneet haastavammiksi kuin alkujaan ajattelin. Aika tavallista tutkijan arjessa, mutta silti aina yhtä yllättävää.
Uusi tutkimus tulee käsittelemään kauppiaita ja käsityöläisiä ja heidän hengelliselle hyvinvoinnilleen omistautuneita dominikaaniveljiä ennen kaikkea Italiassa ja Ranskassa. Periaatteessa samaa ongelmavyyhteä voisi tarkastella koko Euroopassa niillä ehdoilla, joilla lähteitä on löydettävissä. Tämän päivän Brexit-Euroopassa se voisi olla kiinnostavaa, analogioilla ja anakronismillakin leikittelyä: Länsi-Eurooppa jakautui skismassa tavalla, joka on ollut sille tyypillistä myöhemminkin. Englanti ja Skotlanti eivät tietenkään mahtuneet saman paavin leiriin, eivätkä Englanti ja Ranska, jotka skisman kanssa samaan aikaan kahnasivat satavuotista sotaansa. Aina ketterät saksalaiset ruhtinaskunnat kannattivat milloin ketäkin; voisi kai olettaa, että sitä, jonka pankkiirit tarjosivat edullisimmat lainankorot. Pohjoismaat puolestaan olivat Rooman puolella, miksipä hätiköidä, eihän se vaihtamalla parane!
Skisma ei jakanut Länsi-Eurooppaa vain hallinnollisten alueiden mukaan, vaan esimerkiksi kaupunkien piispat tai luostarit saattoivat ottaa yksilöllisen kannan siihen, kuka oli laillinen Pietarin istuimen perijä ja toimia sen mukaan. Dominikaanisääntökunnassa tämä näkyy erittäin voimakkaasti: sääntökunta jakautui hallinnollisesti kahtia, Rooman ja Avignonin kannattajakuntaan. Tästä syystä dominikaanit ovat erinomainen tutkimuskohde: jakautuminen näkyy toisinaan hyvin jopa paikallistasolla dominikaanien omissa joukoissa ja heidän vaikutuspiirissään olevien maallikkojen elämässä. Jakautuminen aiheutti suoraan epävarmuutta sielunhoidollisissa kysymyksissä mutta oletettavasti myös monilla muilla arjen alueilla.
Paikallistason esimerkkejä on kertynyt Italiasta, ja sellaisia olen toivorikkaana yrittänyt etsiä myös Ranskasta. Ranskalainen käsikirjoitusmateriaali on jo varsin hyvin luetteloitu ja digitaalisesti löydettävissä. Isoja käsikirjoituskokonaisuuksia on kuvattu ja helposti käytettävissä kotikoneelta. Arkistot tekevät samaa, mutta heidän työsarkansa on enemmän alussa. Yritykseni löytää yhtenäinen arkistokokonaisuus jostakin mukavasta vanhasta ranskalaiskaupungista ei ole toistaiseksi tuottanut juuri sellaista tulosta, jota olisin toivonut. Tosin yksi lähdekokonaisuus on löytynyt, ei Internetistä vaan suoraan pääkallopaikalta Avignonista, mutta se ei liity dominikaaneihin. Suunnitelmissa on silti lähikuukausien aikana perehtyä paremmin Clemens VII:n nimittämän kardinaalin Pierre de Luxembourgin elämään ja ihmeisiin, joita kertyi jo ensimmäisten kuoleman jälkeisten kuukausien jälkeen Ihmeiden kirjaan pitkälti yli kaksi tuhatta. Avignonin celestiinit ottivat Pierren kultin suojiinsa, ja tutkimuksessa on esitetty, että se jäi yhtäältä hyvin paikalliseksi koko kansa kultiksi ja toisaalta levisi paavin henkilökohtaisten suhteiden mukana politiikan ylähuoneisiin. Tapaus on skisman kannalta erittäin kiinnostava, eikä haittaa, että kokemukseni mukaan Avignonin maaliskuun alun aamussa on jo vahva lupaus tulevasta kesästä ja viite Välimeren tuoksuun.
Kaiken kaikkiaan Tactile Saints -projektin tarkoituksena on keskittyä paikallisyhteisöissä omaksuttuihin strategioihin tukeutua pyhäinjäänteisiin kriisistä selviämisessä ja yhteisöllisyyden rakentamisessa tai toisaalta oman kannan paremmuuden argumentoinnissa. Tutkin pyhimysten läsnäolon ja materian merkitystä yhteisöllisyyden osana sekä niille perustuvaa erottavaa ja yhdistävää identiteettiä myöhäiskeskiajan kulttuurissa. Skisma päättyi virallisesti 1417, mutta läntisen Euroopan repeämän jälkimainingit ja pelko saman toistumisesta näkyivät uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa aina 1400-luvun puoliväliin saakka.
Kirjoittaja on tutkijatohtori (Turku Institute for Advanced Studies / Kulttuurihistoria, Turun yliopisto). Parasta aikaa hän on vierailevana tutkijana Poitiers’n yliopiston keskiajan tutkimuskeskuksessa (Centre d’études supérieures de civilisation médiévale).