Glossan kevätkokouksen jälkeen 14.3.2023 pidettiin Zoomin välityksellä kevään toinen esitelmäilta, jossa Ida Meerto, Sara Norja, Kristel Nyberg & Mari-Liisa Varila (Turun yliopisto) esittelivät juuri alkanutta tutkimushankettaan Tieteen ja taikuuden rajamailla: Noidat, alkemistit ja astrologit keskiajan ja uuden ajan alun englannin kielessä. Koneen Säätiön rahoittaman hankkeen (2023–25) vastuullisena johtajana toimii Varila (FT). Hankkeen osana toteutetaan roolipeli, jonka avulla tutkimustuloksia esitellään myös tiedeyhteisöä laajemmalle yleisölle.

Pelättyjä noitia vai varhaisia tieteenharjoittajia?

Kolmivuotisessa TiTaRa-tutkimushankkeessa on tavoitteena selvittää, miten keskiajan ja uuden ajan alun teksteissä kirjoitettiin henkilöistä, jotka toimivat nykykäsityksen mukaan tieteen ja taikuuden rajamaastossa. Mitä tekstit kertovat aikalaisten suhtautumisesta esimerkiksi noitiin, alkemisteihin ja astrologeihin? Meerto, Norja ja Varila ovat englannin kielen tutkijoita, joiden tutkimuksessa filologian ja kielentutkimuksen menetelmät yhdistyvät käsikirjoitustutkimuksen ja kirjahistorian sekä bibliografian menetelmiin. Kieltä ja tekstiä lähestytään niiden kulttuurisessa kontekstissa, ja suhtautumista edellä mainittuihin tieteen- ja taikuudenharjoittajiin selvitetään esimerkisi pureutumalla sanastoon ja tekstilajeihin. Tutkimusaineisto on pääasiassa englanninkielistä, mutta mukana on myös monikielistä aineistoa ja tutkimuksessa selvitetään myös esimerkiksi latinan vaikutusta kansankielisissä teksteissä käytettyihin ilmaisuihin.

Keskiajan noitakäsitys

Hankkeessa väitöskirjatutkijana toimiva FM Ida Meerto perehtyy tutkimuksessaan muinais- ja keskienglanninkieliseen noitasanastoon. Sanastoon perehtymällä hän pyrkii muodostamaan kokonaiskuvan siitä, millainen noitakäsitys englannin kielessä vallitsi keskiajalla. Esimerkiksi laki- ja saarnateksteissä kuvattu noituus ja noituudenharjoittajat nähtiin Meerron mukaan uhkana. Noituuden ja taikuuden harjoittajiin voitiin kuitenkin viitata erilaisilla sanoilla, ja Meerron tavoitteena on selvittää, millaisia merkityseroja eri sanoilla oli: millaisia noitia keskiajan teksteissä esiintyy? Miten konteksti, esimerkiksi tekstilaji, saattoi vaikuttaa kirjoittajan sanavalintoihin? Meerto huomioi tutkimuksessaan myös kieltenvälisen vaikutuksen, sillä huomattavan suuri osa etenkin muinaisenglanninkielisistä sanoista esiintyy ainoastaan latinankielisen sanan glossana.

Ælfric, Old English homilies and saints’ lives (Cambridge University Library MS Ii.1.33, f. 61r)

Pyhää Pietaria ja Paavalia käsittelevä homilia, rivillä 14 esiintyy sana ’dry’

Lähde: https://cudl.lib.cam.ac.uk/view/MS-II-00001-00033/135

Alkemia varhaisena tieteenalana

FT Sara Norja tarkastelee hankkeessa erityisesti alkemiaan ja alkemisteihin kohdistuvaa kielenkäyttöä. Alkemiaa lähestytään tutkimuksessa varhaisena tieteenalana. Norjan mukaan kuitenkin jo varhain alkemiaan liitettiin myös mystiikkaa ja henkisyyttä, jotka erottavat sen muista luonnontieteistä. Hankkeen osatutkimuksissa perehdytään mm. siihen, miten alkemian arvostus näkyy teksteissä, millaisia eroja käsikirjoitus- ja painetusta aineistosta löytyy, ja miten latinan vaikutus näkyy englanninkielisessä alkemistisessa terminologiassa. Väitöskirjassaan (2021)  Norja tutki mm. tieteellisen sanaston muodostumista ja latinan vaikutusta englanninkielisen The Mirror of Alchemy -teoksen eri versioissa. Norja on hiljattain kirjoittanut myös suomenkielisen tietokirjan alkemian historiasta länsimaissa (ilmestyy 8.8.2023, SKS Kirjat).

Astrologian arvostus

Hankkeen johtaja Mari-Liisa Varila on aiemmassa tutkimuksessaan perehtynyt varhaisiin englanninkielisiin tieteellisiin teksteihin ja erityisesti astrologiaan, jota ei keskiajalla ja uuden ajan alussa vielä selkeästi erotettu astronomiasta. Hankkeessa hän selvittää mm. diskurssintutkimuksen keinoin, miten astrologia ja astrologit nähtiin erilaisissa teksteissä ja tekstilajeissa. Löytyykö eroja esimerkiksi tieteellisten ja uskonnollisten tekstien välillä siinä, miten astrologiaan viitataan? Entä millaisia määreitä astrologeihin teksteissä liitetään: kuvaillaanko heitä vaikkapa taitaviksi (skilful) tai asiantunteviksi (expert)?

Tähtiin kirjoitettu

Kirjailja, TM Kristel Nyberg vastaa hankkeessa työnimellä ”Tähtiin kirjoitettu” kulkevan roolipelin suunnittelusta ja toteutuksesta. Pelin tavoitteena on tarjota yleisölle mahdollisuus tutustua hankkeen teemoihin ilman aiempaa taustatietoa. Peli pohjautuu hankkeen tutkimustuloksiin. Roolipelin avulla herätellään esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten yhteiskunta suhtautui noitiin, astrologeihin ja alkemisteihin? Miten he suhtautuivat itseensä ja omaan viiteryhmäänsä? Miltä tuntuu asettua heidän asemaansa? Roolipeli on määrä julkaista hankkeen viimeisenä vuonna 2025 sekä suomeksi että englanniksi. TiTaRa-hankkeen jäsenet kertovat, että yhteistyötä niin pelin kehittelyn kuin tutkimustulosten esittelynkin osalta on kuitenkin määrä tehdä jo hankkeen aikana esimerkiksi Keskiajan Turun sekä keskiaikaseura Unikankareen kanssa.

Lue lisää hankkeesta Koneen Säätiön Kaivolla-blogista: https://koneensaatio.fi/tarinat-ja-julkaisut/noidat-alkemistit-ja-astrologit-yhteiskunnassa-kielitieteen-keinoin/

Hankkeen etenemistä voi seurata myös Instagramissa ja Twitterissä.

***

FT Aino Liira on tutkijatohtori Turun yliopiston englannin kielen akatemiahankkeessa Varhaismodernit graafiset lukutaidot. 

Glossan syksyn toinen esitelmäilta pidettiin keskiviikkona 27.10.2021 Zoomin välityksellä. Esitelmän piti FT Sara Norja otsikolla “Alkemiaa kansalle: The Mirror of Alchemy keskiaikaisen tieteen edustajana”. Norja käsitteli tuoreessa väitöstutkimuksessaan kaikkia seitsemää teoksesta The Mirror of Alchemy (MoA) säilynyttä käsikirjoituskopiota. MoA perustuu latinankieliseen teokseen Speculum alchemiae, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Esitelmässä käsiteltiin erityisesti yhtä versiota MoA:sta. Käännöksenä MoA on myös esimerkki tieteen kansankielistymisestä. Esitelmässä keskityttiin nimenomaan keskiajan alkemiaan, vaikka alkemia on tunnettu myös eri aikoina.

Alkemia tieteenä

Alkemialla on pitkä historia. Se oli tunnettua jo muinaisessa Egyptissä. Sitä voidaankin pitää yhtenä varhaisimpana kokeellisista tieteenaloista, vaikka nykyään sen katsotaan kuuluvan pseudotieteisiin. Norjan esitelmässä näyttämässä tekstinkatkelmassa MoA:sta todetaankin “alchemy is science”. Alkemia oli osittain kemian esiäiti; se oli käytännönläheistä ja sitä voidaan pitää muutosten ja materian luonteen tieteenalana.

Alkemiassa haluttiin tehdä kultaa muista vähemmän jaloista metalleista viisasten kiven avulla. Alkemia ei ollut ainoastaan lyijyn muuttamista kullaksi, vaikka tämäkin oli osa sitä. Alkemiaa pidettiin myös parannuskeinona sekä elämän pidentäjänä. Tosin kuolemattomuutta ei tavoiteltu, sillä se nähtiin epäkristillisenä pyrkimyksenä.

Vaikka Norja kutsui alkemiaa tieteeksi hän korostaa, ettei alkemiaa opetettu keskiajalla yliopistoissa, kuten teologiaa ja lääketiedettä. Tieto levisi teksteinä sekä mestarilta oppipojalle. Tästä huolimatta alkemian harjoittajat olivat usein yliopistokoulutettuja. Tämä näkyi esimerkiksi alkemian skolastisissa piirteissä. Tällaisin piirteinä MoA:n osalta Norja nostaa esiin muun muassa perinteiden, erityisesti arvostettujen auktorien, sekä määritelmien tärkeyden.

Keskiajan alkemian keskeisenä teoriana toimi rikki-elohopea teoria, jonka mukaan kaikki metallit koostuivat rikistä ja elohopeasta. Näin ollen näiden kahden metallin suhteita muuttamalla voitiin valmistaa mitä tahansa metallia. Metalleja ei siis nähty samalla tavalla alkuaineina kuten nykyään. Keskiajalla tieteen kielenä toimi latina. MoA oli keskiajalla yksi merkki tieteen kansankielistymisestä. MoA on latinasta käännetty englanniksi, joten sen kautta voidaan tutkia myös tätä muutosta. Englannissa tiede alkoi kansankielistyä 1400-luvulla.

The Mirror of Alchemy

The Mirror of Alchemy (latinaksi Speculum alchemiae) -teosta Norja kuvaili alkemian käytännönläheiseksi alkeisoppaaksi. Sen eri käsikirjoituksia löytyy 1400-luvulta 1600-luvulle. Painettu versio teoksesta ilmestyi 1597. Vain kaksi käsikirjoista sijoittuu 1400-lukuun eli Englannin keskiaikaan. Speculum alchemiaesta tunnetaan puolestaan 35 käsikirjoituskopiota ja painettuja editioita vuosilta 1541, 1602, 1613 sekä 1702. Teos on laitettu Roger Baconin (noin 1214–1292) nimiin, mutta teoksen kirjoittaja on todellisuudessa anonyymi. Baconin laittaminen tekijäksi viittaa kuitenkin jo aiemmin esille tulleeseen auktorien merkitykseen: tekijäksi haluttiin joku tunnettu tieteentekijä. Teoksessa myös viitataan muihin auktoriteetteihin ja yleisesti filosofeihin.

Eri versiot MoA:sta ovat keskenään eri pituisia sekä käsialat vaihtelevat toisistaan. Norja on tutkimuksissaan selvittänyt käsikirjoitusten sanamäärät, jotka vaihtelivat noin 2400 sanasta aina 4100 sanaan. Osa kirjoituksista oli myös koristeellisempia kuin toiset.

MoA sisältää esipuheen sekä 7 lukua. Ensimmäisessä luvussa määritellään alkemia, toisessa luvussa puolestaan metallit määritellään ominaisuuksiensa mukaan ja kolmannessa luvussa esitetään “kuusi johtopäätöstä”. Skolastinen vaikutus näkyy näissä luvuissa, koska määritelmät ovat niissä tärkeässä roolissa. Muissa luvuissa perehdytään viisasten kiven ainesten valitsemiseen, alkemistisen prosessin kulkuun, tarvittavaan astiaan ja uuniin, viisasten kiven vaiheisiin värien kautta sekä transmutaatioon eli metallien muuntamiseen jalompaan muotoon. Viimeisen eli transmutaatiota käsittelevän luvun lopussa on myös reseptimäinen osio sekä kuvauksia siitä, mikä on täydellisin aine.

Väitöskirjassaan Norja tutki eri versioita MoA:sta ja pystyi jakamaan ne neljään eri käännösversioon. Nämä käännökset olivat käsikirjoitusten kautta välitetty käännös, joka sisältää esipuheen, käsikirjoitusten kautta välitetty käännös, jossa ei ollut mukana esipuhetta, vuoden 1597 painettu editio sekä Theatrum Chemicum –kokoelmasta eli uudesta latinankielisestä painoksesta käännetty versio. Käännösten määrän Norja uskoo johtuvan siitä, että eri kääntäjät eivät olleet tietoisia muista käännösversioista.

Norja sai selville, että alkemistiset erikoistermit ovat useimmiten lainasanoja suoraan latinasta tai ranskan kautta käännettyinä. Tämän lisäksi löytyi kuitenkin germaanisiakin termejä. Moni keskeinen alkemian termi tuli osaksi englannin kieltä jo 1400-luvulla. Tällaisia olivat esimerkiksi elyxer eli eliksiiri, sulphour eli rikki sekä fixioun, joka tarkoittaa epävakaan aineen muuttamista kiinteään muotoon.

Keskeiset löydökset

Norjan tutkimuksen tuloksena The Mirror of Alchemy on nyt muidenkin tutkijoiden saatavilla. Norjan väitöskirja sisältää kaikkien neljän käännöksen editiot. Edition teksti on hyödyllistä myös sanastotutkimukselle, sillä se tuo esiin aiemmin tuntemattomia keskienglannin sanoja. Näitä sanoja ovat occultatyffed, joka tarkoittaa salattua sekä enterecyens, joka tarkoittaa mahdollisesti välimatkaa. Norjan tutkimus myös selvensi eri MoA:n tekstien välisiä suhteita osoittaen, että teoksesta oli luotu neljä eri käännöstä, ja asetti MoA:n myöhäiskeskiajan tieteen kansankielistymisen kontekstiin.

* * *

FT Sara Norjan (Turun yliopisto) väitöskirja ”Alchemy in the Vernacular: An Edition and Study of Early English Witnesses of The Mirror of Alchemy” on luettavissa verkossa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8448-0.