{"id":1008,"date":"2019-03-14T09:06:19","date_gmt":"2019-03-14T07:06:19","guid":{"rendered":"http:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1008"},"modified":"2019-03-14T10:00:29","modified_gmt":"2019-03-14T08:00:29","slug":"albertus-magnus-ja-elaimet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1008","title":{"rendered":"Albertus Magnus ja el\u00e4imet"},"content":{"rendered":"\n

(Editor’s note: this is a translation, click here for the original essay in English<\/a>!)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Philip Line, k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt englannista Anita Geritz <\/em><\/p>\n\n\n\n

Kuten varmaan monet keskiajan tutkijat, mietin joskus, kenet keskiajan kuuluisista (tai surullisenkuuluisista) henkil\u00f6ist\u00e4 haluaisin tavata jos ajassa olisi mahdollista matkustaa taaksep\u00e4in. Min\u00e4 valitsisin Albertus Magnuksen (Albert Suuri, n. 1195-1280). T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kuitenkin l\u00e4heisin kohtaamiseni Albertin kanssa on ollut h\u00e4nen luonnonfilosofisten teostensa kautta. N\u00e4ihin olen perehtynyt osana tutkimustani keskiaikaisista (inhimillisist\u00e4) asenteista (ei-inhimillisiin) el\u00e4imiin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Albertus Magnus, Tommaso da Modenan fresko (1352), San Nicol\u00f2n kirkko, Treviso<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Toisin kuin h\u00e4nen kuuluisampi aikalaisensa Thomas Akvinolainen, Albert ei ole kovin tunnettu Saksan ulkopuolella, vaikka my\u00f6h\u00e4iskeskiajan Euroopassa h\u00e4n oli kuuluisa. Nykyn\u00e4kemykset h\u00e4nen kyvyist\u00e4\u00e4n ovat vaihdelleet. James Hannam katsoo hiljattain julkaistussa kirjassaan keskiajan tieteest\u00e4, ett\u00e4 Albertin p\u00e4\u00e4asiallinen ansio oli h\u00e4nen kykyns\u00e4 tunnistaa Tuomaan lahjakkuus t\u00e4m\u00e4n ollessa Albertin oppilaana Pariisissa. Yksi 1500-luvun Aristoteleen kommentaattori, Augustino Nifo, mainitsi harvoin Albertin n\u00e4kemyksist\u00e4 Aristoteleen filosofiasta lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pisteli\u00e4it\u00e4 kommentteja, kuten \u201dAlbert h\u00f6pisee j\u00e4lleen\u201d. Mutta mit\u00e4 Nifo sitten ajattelikaan, Albert n\u00e4htiin h\u00e4nen aikanaan yh\u00e4 arvovaltaisena. Albert tunnettiin omana aikanaan nimell\u00e4 doctor universalis<\/em>, sill\u00e4 h\u00e4n kirjoitti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jokaisesta filosofian ja teologian alasta ja ryhtyi kirjoittamaan kaikista Aristoteleelta tunnetuista teoksista kommentaaria, josta suurimman osan h\u00e4n sai valmiiksi ennen kuin kuoli kunnioitettavassa i\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Albertin luonnonfilosofia<\/h3>\n\n\n\n

Useat nykytutkijat ovat huomauttaneet, ett\u00e4 Albert hy\u00f6dynsi teoksessaan De animalibus<\/em> (El\u00e4imist\u00e4) paljolti aikalaisensa ja yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, dominikaaniveljen Tuomas Cantimprelaisen teosta Liber de natura rerum<\/em>, mutta ett\u00e4 toisin kuin Tuomas, Albert ei maininnut k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4\u00e4n l\u00e4hteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on totta, mutta kaikki, jotka tuntevat keskiajan oppineiden metodit tiet\u00e4v\u00e4t, ettei toisten ty\u00f6n lainaaminen vailla l\u00e4hdemerkint\u00e4\u00e4 ollut keskiajalla tavatonta. Silloinkin kun kirjoittaja listasi l\u00e4hteens\u00e4 (kuten Tuomas), harvoin eriteltiin mist\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4 eri tiedot olivat per\u00e4isin. Keskiajan scientia<\/em> ei ollut modernia tiedett\u00e4, mink\u00e4 vuoksi viittaamme Albertiin ja h\u00e4nen kaltaisiinsa oppineisiin luonnonfilosofeina emmek\u00e4 luonnontieteilij\u00f6in\u00e4. Keskiajan oppineet ammensivat paljon heid\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n olleista klassisista teoksista ja kirkkoisien kirjoituksista. Kuten Paavali oli sanonut, \u201dtietomme [Jumalasta ja h\u00e4nen aikomuksistaan] on vajavaista\u201d \u2013 uskottiin, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tietoa oli mahdollista saavuttaa ainoastaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 logos<\/em>ta (kielt\u00e4 ja j\u00e4rke\u00e4), joka oli Jumalan lahja ihmisille. Kukaan luonnonfilosofi ei ollut tavoitellut empiirist\u00e4 todistusaineistoa sitten Aristoteleen, eik\u00e4 meill\u00e4 ole tietoa h\u00e4nen metodeistaan. Kaikille keskiajan oppineille t\u00e4rkein l\u00e4hdeteos oli tietysti Raamattu, jossa todettiin, ett\u00e4 Jumala oli luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja asettanut t\u00e4m\u00e4n hallitsemaan el\u00e4imi\u00e4: Jumala oli my\u00f6s valtuuttanut ensimm\u00e4isen ihmisen nime\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4imet. Aatami nime\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 oli yksi suosituimmista kuva-aiheista keskiajan ikonografiassa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Aatami nime\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4imi\u00e4, Aberdeenin bestiaarista<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kirkkoisien (erityisesti Augustinuksen) teoksilla oli valtava auktoriteetti Jumalan tarkoitusperien ja toimintamenetelmien selitt\u00e4jin\u00e4. Muita l\u00e4hteit\u00e4 luonnosta ja erilaisista el\u00e4imist\u00e4 olivat klassiset oppineet kuten Plinius, Solinus ja Aelianus ja 600-700-luvulla kirjoittanut piispa Isidorus Sevillalainen, joka teoksissaan kokosi yhteen antiikin tietoa. Keskiajan filosofien ensisijainen kiinnostus maailmaa havainnoidessaan oli ihmisten paikka maailmankaikkeudessa. Luomakunta n\u00e4htiin Jumalan ty\u00f6n\u00e4, joten sen luonto ilmaisi Jumalan tahtoa. El\u00e4imet olivat osa t\u00e4t\u00e4 luomakuntaa, mutta teologit ja filosofit olivat kaikkein kiinnostuneimpia ihmisten oletetusta kyvyst\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin Jumalaa ja t\u00e4m\u00e4n luomuksia, ihmisten transsendenttista luonnosta ja kyvyst\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 materiaalisen luonnon rajat.<\/p>\n\n\n\n

Moni filosofi koki, ett\u00e4 heid\u00e4n oli ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 ihmisluonnon el\u00e4imellinen osa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen, kuinka ihminen poikkesi el\u00e4imist\u00e4. Kuitenkin harva oli kiinnostunut el\u00e4imist\u00e4 sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja Augustinuskin oli varoittanut hankkimasta tietoa tiedon itsens\u00e4 vuoksi. Albert Suuri oli poikkeus, sill\u00e4 h\u00e4n osoitti aitoa kiinnostusta el\u00e4imiin ja n\u00e4iden toimintaan ja teki empiirisi\u00e4 havaintoja ja kokeita testatakseen omia ajatuksiaan tai perinteisi\u00e4 oppeja. Monia h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4\u00e4n metodeista ei kelpuutettaisi en\u00e4\u00e4. H\u00e4n esimerkiksi k\u00e4ytti h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4 salamantereiden sijaan kokeillessaan, olivatko liskot todella tulenkest\u00e4vi\u00e4, kun salamanteria (suom. my\u00f6s pyrst\u00f6sammakko) ei l\u00f6ytynyt testattavaksi. Samaan tapaan emme useinkaan hyv\u00e4ksyisi Albertin tapaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 analogioita tai vastakkainasetteluita: teoksessaan De mineralibus<\/em> h\u00e4n hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 analogiaa el\u00e4inten lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 selitt\u00e4\u00e4kseen joidenkin mineraalien synty\u00e4, tosin kielt\u00e4en, ett\u00e4 mineraalin ominaisuudet (virtus<\/em>) polveutuisivat mist\u00e4\u00e4n siemenest\u00e4. Ihmiset v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t allegoriaa, sill\u00e4 voimme verrata uusia asioita vain meille jo tuttuihin asioihin, mutta analogioita k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 modernissa tieteess\u00e4 olla huolellinen. Albert ei ollut animisti, mutta h\u00e4n k\u00e4ytti analogiaa meid\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmastamme ep\u00e4tieteellisesti koska katsoi, kuten muut keskiajan luonnonfilosofit, ett\u00e4 kaikki luonnonesineet ja olennot toimivat samalla periaatteella ja johdonmukaisella tavalla, Jumalan kaitselmuksen vaikutuksesta. Jumala ei ollut kivess\u00e4, mutta kiviss\u00e4 saattoi olla Jumalan antamia erityisi\u00e4 voimia. Albert n\u00e4ki luonnon kaikenkattavana: luontoon kuuluivat Jumala ja ikuisuus, taivaankappaleet, maalliset kappaleet sek\u00e4 my\u00f6s kivet, mineraalit ja maanp\u00e4\u00e4lliset olennot joilla oli sielu, eli el\u00e4imet ja kasvit.<\/p>\n\n\n\n

Olen maininnut useita Albertin ty\u00f6n kyseenalaisempia piirteit\u00e4, mutta h\u00e4n my\u00f6s kehitti monella tapaa eteenp\u00e4in keskiaikaista luonnonfilosofiaa. Albert joskus jopa tunnisti ongelmia, joita kohtaamme t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuten el\u00e4inten luokittelun ihmisen kehitt\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4n mukaisesti el\u00e4inten piirteist\u00e4 piittaamatta, mik\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vaikuttaa k\u00e4sitykseemme el\u00e4imen asemasta luonnossa. Albert mainitsi t\u00e4m\u00e4n omaksuessaan vastentahtoisesti oman aikansa l\u00e4\u00e4ketieteellisiss\u00e4 teoksissa yleisen ja meillekin tutun aakkosellisen j\u00e4rjestyksen, joka on k\u00e4tev\u00e4 tiedon l\u00f6yt\u00e4miseen hakuteoksesta mutta joka ei ota huomioon mit\u00e4\u00e4n listattujen kohteiden ominaisuuksia, ainoastaan n\u00e4iden nimien ensimm\u00e4isen kirjaimen. Vaikka keskiajalla el\u00e4inten nimien ajateltiin kuvastavan n\u00e4iden luontoa koska el\u00e4imet oli nimetty pian luomisen j\u00e4lkeen, ensimm\u00e4inen kirjain ei ollut merkityksellinen. Albert my\u00f6s torjui monia el\u00e4imiin liittyvi\u00e4 uskomuksia, jotka olivat vakiintuneet bestiaareissa ja ensyklopedioissa, kuten ett\u00e4 majava jyrsi irti kiveksens\u00e4 ja heitti ne mets\u00e4st\u00e4ji\u00e4 kohti pelastaakseen nahkansa tai ett\u00e4 hanhet syntyiv\u00e4t merirokosta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Yksi majava tarjoaa kiveksi\u00e4\u00e4n mets\u00e4st\u00e4jille toisen juostessa tuskaisen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 karkuun. MS. Bodley 764, Folio 14r (c. 1250), Bodleian Library.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Aristoteleen kristillist\u00e4minen<\/h3>\n\n\n\n

1200-luvun tieteellisten edistysaskelten perusta oli rakennettu edellisell\u00e4 vuosisadalla skolastiikan nousun ja yliopistojen synnyn my\u00f6t\u00e4, mutta Albert ja Tuomas Akvinolainen tekiv\u00e4t enemm\u00e4n kuin ketk\u00e4\u00e4n muut sovittaakseen Aristoteleen tieteen yhteen kristinuskon kanssa. Aristoteleen opit olivat tulleet ep\u00e4ilyksenalaisiksi, ei ainoastaan koska Aristoteles oli kreikkalainen pakana, vaan my\u00f6s koska suuri osa t\u00e4m\u00e4n t\u00f6ist\u00e4 oli kadonnut latinankielisest\u00e4 Euroopasta varhaisella keskiajalla ja saatiin takaisin vasta arabiankielisten k\u00e4\u00e4nn\u00f6sten ja kommentaarien my\u00f6t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 uusi materiaali sis\u00e4lsi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki Aristoteleen teokset el\u00e4inopista. Albertille Aristoteleen metafysiikka (ensimm\u00e4isen prinsiipin tutkiminen) vastasi teologiaa (Jumalan tutkiminen). Aristoteleen tiede on aikaa sitten hyl\u00e4tty, mutta 1200-luvulla se oli suuri edistysaskel aiempaan verrattuna.<\/p>\n\n\n\n

Aristoteleen\nkategorioiden omaksumisen my\u00f6t\u00e4 raja ihmisten ja muiden el\u00e4inten, eri\nel\u00e4inryhmien ja jopa el\u00e4inten ja kasvien v\u00e4lill\u00e4 kaventui: kuten Aristoteles\noli kirjoittanut, \u201dluonto etenee elottomasta el\u00e4imiin niin pienin askelin,\nettemme sen jatkuvuuden vuoksi erota, kummalle puolelle niiden v\u00e4linen raja ja\nkeskikohta asettuu\u201d (Historia animalium<\/em>\nVII: 588b1). Persialainen yleisnero Avicenna (n. 980-1037) oli kehitt\u00e4nyt\nAristoteleen argumentteja eteenp\u00e4in. Pohjaten sek\u00e4 Aristoteleeseen ett\u00e4 Avicennaan,\nAlbert esimerkiksi huomautti, ett\u00e4 zoofyytit eiv\u00e4t olleet kaukana kasveista.\nZoofyytit liikkuivat, mutta vain laajentumalla ja supistumalla eiv\u00e4tk\u00e4 voineet siirty\u00e4\nyhdest\u00e4 paikasta toiseen. Siten liikkeest\u00e4 (joko in loco<\/em> tai ad loco<\/em>) tuli\nel\u00e4imi\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 piirre. M\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 ero ihmisten ja el\u00e4inten v\u00e4lill\u00e4 sen\nsijaan oli ihmisen kyky j\u00e4rkeill\u00e4, ihmisen omaama rationaalinen sielu. Vaikka\nAugustinus oli keskiajan oppineiden mieliss\u00e4 osoittanut lopullisesti (ammentaen\nmonen h\u00e4nt\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4n filosofin, niin pakanoiden kuin kristittyjen, teoksista),\nett\u00e4 maan el\u00e4vist\u00e4 olennoista vain ihmisill\u00e4 oli vapaa tahto ja kyky j\u00e4rkeill\u00e4.\nKeskiaikaiset ajattelijat esittiv\u00e4t, ett\u00e4 kaikki ihmisten fyysiset vahvuudet,\nkuten k\u00e4det ja kahdella jalalla k\u00e4vely, oli annettu tukemaan ihmisen\nrationaalisuutta. Kyky j\u00e4rkeill\u00e4 tarkoitti, ett\u00e4 vain ihmiset saattoivat tuntea\nJumalan ja t\u00e4m\u00e4 Jumalan tunteminen teki mahdolliseksi ihmisen sielulle selvit\u00e4\nfyysisen ruumiin kuolemasta. Mit\u00e4 maallikot uskoivatkaan, ainakin keskiajan oppineet\nkatsoivat, ett\u00e4 el\u00e4imill\u00e4 oli kyll\u00e4 sielu, mutta se oli kytketty ruumiiseen\neik\u00e4 useimpien mielest\u00e4 selvinnyt sen tuhoutumisesta.<\/p>\n\n\n\n

El\u00e4imet rationaalisuuden kynnyksell\u00e4?<\/h3>\n\n\n\n

Aristoteles oli esitt\u00e4nyt, ett\u00e4 el\u00e4v\u00e4t olennot jotka kykeniv\u00e4t kasvamaan, sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n ja toimimaan muutoin mutta jotka eiv\u00e4t tunteneet tai reagoineen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 omasivat vegetatiivisen tai nutritiivisen sielun. Olennot jotka eliv\u00e4t ja reagoivat ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 mutta eiv\u00e4t olleet rationaalisia omasivat my\u00f6s tuntevan sielun. Ne olennot, jotka eiv\u00e4t ainoastaan olleet elossa ja tietoisia vaan jotka kykeniv\u00e4t my\u00f6s rationaaliseen ajatteluun ja vapaaseen tahtoon omasivat viel\u00e4 rationaalisen tai \u00e4lyllisen sielun. Vain yhdell\u00e4 lajilla, ihmisill\u00e4, oli sielu sen kaikista kehittyneimm\u00e4ss\u00e4, kolmiosaisessa muodossaan. Koska ihmisill\u00e4 oli \u00e4lyllinen sielu, he pystyiv\u00e4t m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n universaaleja eli johtamaan havainnoista yleisemm\u00e4n ymm\u00e4rryksen asioiden luonteesta, mik\u00e4 oli j\u00e4lleen keskiaikaisessa ajattelussa oleellista Jumalan ymm\u00e4rt\u00e4misen kannalta. (Keskiaikaiset ajatukset universaaleista \u2013 ja siit\u00e4 oliko niit\u00e4 olemassa \u2013 ei ole tutkimusaihe heikkohermoisille, joten en yrit\u00e4 avata sit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 sen syvemmin!)<\/p>\n\n\n\n

Miten sitten my\u00f6h\u00e4iskeskiajan luonnonfilosofit selittiv\u00e4t sen, kun el\u00e4imet n\u00e4yttiv\u00e4t tekev\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tai suunnittelevan tulevaa? Useimmat seurasivat Avicennaa, jonka mukaan el\u00e4imill\u00e4 oli jonkinlainen vaisto, estimativa<\/em>, jolla he arvioivat vaaraa tai ruuan sy\u00f6m\u00e4kelpoisuutta, mutta t\u00e4m\u00e4 ei ratkaissut kaikkia ongelmia: esimerkiksi linnut valmistautuivat poikastensa syntyyn tai muurahaiset kes\u00e4n tuloon rakentamalla pesi\u00e4. Albert my\u00f6nsi, ett\u00e4 el\u00e4imill\u00e4 oli h\u00e4nen sanojensa mukaan \u201dj\u00e4rjen varjo\u201d. My\u00f6hemm\u00e4t ajattelijat keksiv\u00e4t erilaisia selityksi\u00e4, mutta Albertin tapaan heid\u00e4n t\u00e4ytyi pit\u00e4yty\u00e4 teologisessa imperatiivissa, ett\u00e4 vain ihmisill\u00e4 oli todellinen j\u00e4rki ja rationaalinen sielu. Aristoteleen teorioiden hylk\u00e4\u00e4miseen oli viel\u00e4 pari vuosisataa, mutta niit\u00e4 koeteltiin eteneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin. Jean Buridan (n. 1300-1358\/61) esimerkiksi huomautti jopa, ettei ihmisill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tapaa tiet\u00e4\u00e4 tarkalleen mit\u00e4 el\u00e4inten mieliss\u00e4 liikkuu kun ne tekev\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Jos Albertin kaltaisten luonnonfilosofien \u201dtiede\u201d n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meist\u00e4 ennemmin pseudotieteelt\u00e4 ja keskiajan el\u00e4inten luokittelu elinymp\u00e4rist\u00f6n ja liikkumisen tavan mukaan vaikuttaa vanhentuneelta, tulisi meid\u00e4n muistaa, ett\u00e4 Albertin ja muiden h\u00e4nen kaltaistensa luonnonfilosofia oli valtava edistys aiempaan kysyess\u00e4\u00e4n miksi<\/em> asiat olivat niin kuin olivat. Voimme my\u00f6s kysy\u00e4 miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin meid\u00e4n asenteemme el\u00e4imiin ovat parempia kuin keskiaikaiset asenteet. Evoluution tuntemuksestamme huolimatta ihmiset yh\u00e4 mielt\u00e4v\u00e4t itsens\u00e4 luomakunnan kruununa ja puhtaaseen biologiaan perustuva taksonominen j\u00e4rjestelm\u00e4mme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 miltei kaikki muut luokittelutavat pimentoon eik\u00e4 ota lainkaan huomioon muiden kuin ihmisten moraalista arvoa.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Philip Line <\/em><\/strong>on kirjoittanut kirjaa keskiaikaisista asenteista el\u00e4imiin muutamia vuosia ja tekee nyt tutkimusta Koneen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamassa projektissa ’Ihmisen naapurit ja kumppanit: Muunlajisten el\u00e4inten luonne ja asema antiikin ja keskiajan filosofiassa, kirjallisuudessa ja kulttuuriperinteess\u00e4\u2019 yhdess\u00e4 useiden muiden tutkijoiden kanssa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Kirjallisuusluettelo<\/h3>\n\n\n\n

Painettuja l\u00e4hteit\u00e4:<\/h4>\n\n\n\n
  • Magnus Albertus, B. Alberti Magni, Batisbonensis Episcopi, Ordinis Praedicatorum, Opera Omnia: Animalium Lib. XXVI.; Pars Altera, XIII-XXVI<\/em> (Lontoo: Forgotten Books, 2017)<\/li>
  • Albert Suuri, Book of Minerals<\/em>, k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Dorothy Wyckoff (Oxford: Oxford University Press, 1967)<\/li>
  • Albert Suuri, Man and the Beasts: De Animalibus (Books 22-26), <\/em>Medieval and Renaissance Texts and Studies 47 (New York: Center for Medieval and Early Renaissance Studies, 1987)<\/li>
  • Albert Suuri, On Animals: A Medieval Summa Zoologica,<\/em> k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt ja toim. K.F. Kitchell, Jr. ja I.M. Resnick, 2 vols (Baltimore: John Hopkins University Press, 1999)<\/li>
  • Albert Suuri, On the Causes of the Properties of the Elements<\/em>, k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Irven M. Resnick (Milwaukee: Marquette University Press, 2010)<\/li>
  • Albert Suuri, Questions concerning Aristotle\u2019s On Animals<\/em>, k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Irven M. Resnick ja Kenneth F. Kitchell, Jr. The Fathers of the Church: Medieval Continuation, 9 (Washington, D.C.: CUA Press, 2008).<\/li><\/ul>\n\n\n\n

    Kirjallisuutta:<\/h4>\n\n\n\n
    • De Leemans, Pieter, jaMatthew Klemm, \u201cAnimals and Anthropology in Medieval Philosophy\u201d, teoksessa Brigitte Resl, toim., A Cultural History of Animals in the Medieval Age,<\/em> A Cultural History of Animals, 2 (Oxford: Berg, 2007), 153-77<\/li>
    • Honnefelder, Ludger, toim., Albertus Magnus and the Beginnings of the Medieval Reception of Aristotle in the Latin West: From Richardus Rufus to Franciscus de Mayronis <\/em>(M\u00fcnster: Aschendorff, 2005)<\/li>
    • Oelze, Anselm, Animal Rationality: Late Medieval Theories 1250-1350 <\/em>(Leiden: Brill, 2018)<\/li>
    • Resnick, Irven M., toim., A Companion to Albert the Great <\/em>(Leiden: Brill, 2013)<\/li>
    • [Ei heikkohermoisille:] Spade, Paul V., toim. ja esipuhe, Five Texts on the Mediaeval Problem of Universals: Porphyry, Boethius, Abelard, Duns Scotus, Ockham <\/em>(Indianapolis: Hackett Publishing Co., 1994)<\/li>
    • Hannam, James, God\u2019s Philosophers: How the Medieval World Laid the Foundations of Modern Science <\/em>(London: Icon Books, 2010)<\/li><\/ul>\n\n\n\n


      <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

      (Editor’s note: this is a translation, click here for the original essay in English!) Philip Line, k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt englannista Anita Geritz Kuten varmaan monet keskiajan tutkijat, mietin joskus, kenet keskiajan kuuluisista (tai surullisenkuuluisista) henkil\u00f6ist\u00e4 haluaisin tavata jos ajassa olisi mahdollista matkustaa taaksep\u00e4in. Min\u00e4 valitsisin Albertus Magnuksen (Albert Suuri, n. 1195-1280). T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kuitenkin l\u00e4heisin kohtaamiseni Albertin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[6,5],"tags":[49,52,51,50,53,45],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1008"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1008"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1008\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1033,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1008\/revisions\/1033"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1008"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1008"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1008"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}