{"id":1413,"date":"2019-11-20T21:12:56","date_gmt":"2019-11-20T19:12:56","guid":{"rendered":"http:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1413"},"modified":"2019-11-20T21:12:57","modified_gmt":"2019-11-20T19:12:57","slug":"skas-ryn-syysseminaari-2019","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1413","title":{"rendered":"SKAS ry:n syysseminaari 2019"},"content":{"rendered":"\n

Tia Niemel\u00e4 <\/em><\/p>\n\n\n\n

Suomen keskiajan arkeologian seuran eli SKAS ry:n perinteinen syysseminaari j\u00e4rjestettiin t\u00e4n\u00e4 vuonna 15.11.2019 H\u00e4meen linnassa. SKAS on vuonna 1990 perustettu seura, jonka tarkoituksena on edist\u00e4\u00e4 keskiajan ja uuden ajan arkeologian tutkimusta. Kaikille kiinnostuneille avoimen seminaarin teemana oli t\u00e4n\u00e4 vuonna Penninkej\u00e4, punasavea ja purjehdusta \u2013 N\u00e4k\u00f6kulmia elinkeinoihin ja talouteen. <\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Seminaari pidettiin H\u00e4meen linnassa.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Seminaari alkoi seuran puheenjohtajan Janne Harjulan<\/strong> tervetuliaissanoilla, joiden j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4stiinkin kuuntelemaan ensimm\u00e4ist\u00e4 esityst\u00e4. Frida Ehrnsten<\/strong> (\u201dPenninkej\u00e4 ja muuta pikkurahaa \u2013 mit\u00e4 linnojen l\u00f6yt\u00f6aineisto voi kertoa keskiajan rahank\u00e4yt\u00f6st\u00e4?\u201d) avasi seminaarin esitelm\u00e4ll\u00e4\u00e4n rahan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 keskiajalla. Ehrnsten oli v\u00e4ittelem\u00e4ss\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aiheenaan keskiajan rahank\u00e4ytt\u00f6. Esitelm\u00e4ss\u00e4 Ehrnsten k\u00e4sitteli erityisesti seminaaripaikkanakin toimivaa H\u00e4meen linnaa, eik\u00e4 koko v\u00e4it\u00f6skirjansa materiaalia. Tutkimuksissaan Ehrnsten on yhdist\u00e4nyt kirjallisia l\u00e4hteit\u00e4, esimerkiksi linnan tilikirjoja, sek\u00e4 arkeologisia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4. N\u00e4iden v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n oli havainnut suuria eroavaisuuksia raham\u00e4\u00e4riss\u00e4. Tilikirjojen mukaan rahaa on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 valtavia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 enemm\u00e4n, kuin mit\u00e4 arkeologiset l\u00f6yd\u00f6t antavat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Vanhimmat linnoista l\u00f6ydetyt rahat ovat olleet tyypillisesti linnan rakennusajankohdalta per\u00e4isin. Ehrnsten totesi, ettei l\u00f6ydetyist\u00e4 rahoista voida tehd\u00e4 suoria johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 linnan historiasta. Kuitenkin jonkin tyypillisen paljon ly\u00f6dyn rahan puuttuessa kokonaan, on syyt\u00e4 olettaa linnassa tapahtuneen jotakin sin\u00e4 aikana tai sitten arkeologit eiv\u00e4t ole n\u00e4it\u00e4 maakerroksia viel\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet tutkimaan. <\/p>\n\n\n\n

Riikka Alvik<\/strong> (\u201dOstereita herkkusuille ja etikkaa ruttoon: l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 1700-luvun kauppa-alusten hylyist\u00e4 ja pohdintaa aikakauden kulutusk\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4\u201d) piti h\u00e4nkin esitelm\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6n alla olevan v\u00e4it\u00f6skirjansa aiheesta. H\u00e4n tutkii sit\u00e4, mit\u00e4 hylyiss\u00e4 on ollut, mit\u00e4 niill\u00e4 on tuotu ja mit\u00e4 viety pois. Kuten Ehrnsteninkin esitelm\u00e4, my\u00f6s Alvikin tutkimus tarkasteli arkeologisen ja kirjoitetun tiedon erovaisuuksia. Tulliluetteloihin ei ole kirjattu kaikkea kuljetettua tavaraa ja my\u00f6s salakuljetusta on esiintynyt. Arkeologinen tutkimus hylkyjen lasteista on siis hyv\u00e4 keino t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 kirjallista tietoa ja se luo my\u00f6s t\u00e4ysin uutta tietoa. It\u00e4meren hylyt ovat varsin hyvin s\u00e4ilyneit\u00e4 meress\u00e4 vallitsevien olosuhteiden vuoksi. Vesi on kylm\u00e4\u00e4, sen l\u00e4p\u00e4isee v\u00e4h\u00e4inen valon m\u00e4\u00e4r\u00e4, suolapitoisuus on matala, virtauksia ei ole paljoa, kuten ei puuta tuhoavia nilvi\u00e4isi\u00e4k\u00e4\u00e4n. Hylyss\u00e4 orgaaninen aines s\u00e4ilyy poikkeuksellisen hyvin verrattuna maan alla olevaan orgaanisen arkeologiseen materiaaliin. Monet kulutustavarasta, kuten ruoka ja tupakka, ovat muissa olosuhteissa k\u00e4ytetty, mutta hylkyyn ne ovat onnettomuushetkell\u00e4 j\u00e4\u00e4neet loukkuun. Alvik on tarkastellut hylyist\u00e4 l\u00f6ytyvi\u00e4 esineit\u00e4 kontekstin kautta. H\u00e4n totesi, ett\u00e4 hylky on ollut asuinpaikka sek\u00e4 ty\u00f6paikka miehist\u00f6lle. Siin\u00e4 miss\u00e4 se on ollut lastilleen tavarankuljetuspaikka, on siit\u00e4 tullut uppoamishetkell\u00e4 my\u00f6s onnettomuuspaikka. Henkil\u00f6kohtaiset esineet viev\u00e4t l\u00e4helle laivassa olleita ihmisi\u00e4, mutta esineet laajemmin antavat mahdollisuuden tarkastella ihmisten kulutustottumuksia.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavan esityksen piti Hanna Kivikero<\/strong> (\u201dEl\u00e4inten rooli linnataloudessa\u201d). H\u00e4nen aiheenaan oli linnoista l\u00f6ytyneen luuaineiston vertailu voudintileiss\u00e4 mainittuihin el\u00e4imiin. Kivikero tarkasteli erityisesti kahta linnaa Suomen alueella; Raaseporia ja Kastelholmaa. Tutkimuksissaan Kivikeron tavoitteena oli selvitt\u00e4\u00e4 aineiston perusteella, mist\u00e4 el\u00e4imet tulivat linnalle ja mik\u00e4 el\u00e4inten funktio oli. Osteologinen materiaali ja kirjalliset l\u00e4hteet erosivat molemmilla kohteilla toisistaan jonkin verran. Eroihin saattaa olla monia syit\u00e4; pienimm\u00e4t kalan luut saattavat puuttua kaivausmetodien vuoksi tai kaikkia lajeja, kuten eri lintulajeja ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 eritelty tileiss\u00e4. Linnan resurssit ovat vaikuttaneet elinkeinoihin. Kivikero toikin esitelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n esille, ett\u00e4 maatalouden ja kalastuksen ty\u00f6skentelyajat ovat samat, joten linnan on t\u00e4ytynyt panostaa jompaankumpaan n\u00e4ist\u00e4. El\u00e4inten k\u00e4ytt\u00f6tarkoitusta linnalla voidaan tarkastella luiden patologioista sek\u00e4 tilikirjoista. Kivikeron tutkimukset yhdisteliv\u00e4t kahden edellisen esitelm\u00e4n tapaan arkeologisilla kaivauksilla saatua materiaalia sek\u00e4 kirjallisia l\u00e4hteit\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jenni Lares pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4\u00e4ns\u00e4 oluesta ja paloviinasta. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Historioitsija Jenni Lares <\/strong>(\u201dOlut ja paloviina uuden ajan alun maaseudulla\u201d) puhui esityksess\u00e4\u00e4n alkoholin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 uuden ajan alussa. H\u00e4n oli tutkimuksissaan rajannut aineistonsa k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n erityisesti maaseutua. L\u00e4hdeaineistona tutkimuksella olivat kirjalliset l\u00e4hteet. Arkeologisessa materiaalissa juomat eiv\u00e4t ole pulloissa s\u00e4ilyneet, mutta onneksi aiheeseen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kiinni muulla tavoilla. Lares esimerkiksi n\u00e4ytti esitelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n kuvitusta uuden ajan alusta, jossa tarkalla silm\u00e4ll\u00e4 voi huomata viitteit\u00e4 alkoholikulttuurista. 1700-luvun j\u00e4lkipuoliskolla aineistoa on mahdollista kartoittaa tuomikirjakortistoista. Lares on tutkimuksissaan hy\u00f6dynt\u00e4nyt my\u00f6s kansatiedett\u00e4, vaikka suoraan ei voidakaan vet\u00e4\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 t\u00e4m\u00e4n aineiston avulla. Esityksess\u00e4 pureuduttiin alkoholin (erityisesti oluen ja paloviinan) valmistusmenetelmiin sek\u00e4 meille nykyajan ihmisille erityisen mielenkiintoisiin kysymyksiin: kuka olutta oli valmistanut ja kuka sit\u00e4 joi? Lares toi esiin sen, miten uuden ajan alussa olutta ovat panneet niin miehet kuin naisetkin. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi juoman vahvuus m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi henkil\u00f6n sosiaalisen aseman mukaan, eik\u00e4 sukupuolen, niin kuin voisi ehk\u00e4 olettaa. Lares my\u00f6s laittoi kuulijan miettim\u00e4\u00e4n, miten aikalaiset ovat k\u00e4sitt\u00e4neet alkoholijuomien k\u00e4yt\u00f6n. He tuskin ajattelivat p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 oluttaan juodessa juovansa alkoholia, eik\u00e4 laihasta oluesta liene tullut humalaankaan. Esitelm\u00e4 linkittyi my\u00f6s Alvikin esitelm\u00e4\u00e4n pohtimalla menneisyyden ihmisten kulutustottumuksia.<\/p>\n\n\n\n

Ilkka Leskel\u00e4n<\/strong> (\u201dSchalmien suku 1400\u20131530: Turun rannikkoseudun monialayritt\u00e4j\u00e4t It\u00e4meren taloudessa ja tilassa\u201d) tutkimuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana ovat Danzigin (nyk. Gdansk) tulliluettelot. Tutkimusaineisto on rajallista, eik\u00e4 tietoja ole saatavilla kaikilta vuosilta. Leskel\u00e4 sai kuitenkin eritelty\u00e4 aineistosta tiettyj\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kulkeneet laivalla Turun ja Danzigin v\u00e4li\u00e4 erityisen paljon muihin verrattuna. Kaikki laivurit olivat my\u00f6s itse k\u00e4yneet kauppaa, eiv\u00e4tk\u00e4 vain kuljettaneet muiden kauppiaiden kauppatavaroita. Aineistossa nousi esiin ilmeisesti turkulainen Schalmien suku. Schalmien suvun edustajat seilasivat Turusta tai Turun alueelta Danzigiin, mutta heid\u00e4n liikkeit\u00e4\u00e4n on voitu havaita my\u00f6s Tallinnassa, Tukholmassa sek\u00e4 Lyypekiss\u00e4. He olivat siis kauppiaita ja laivureita sek\u00e4 heid\u00e4n reittins\u00e4 vastaavat hansan yleisi\u00e4 kauppareittej\u00e4. Leskel\u00e4 lopettikin esityksens\u00e4 kysymykseen siit\u00e4, ett\u00e4 olivatko Schalmien suvun edustajat siis hansakauppiaita?<\/p>\n\n\n\n

Seminaarin p\u00e4\u00e4tti Iloinen Joutsen -niminen historianel\u00e4v\u00f6itysryhm\u00e4. Ryhm\u00e4n j\u00e4senet Hanna Lehmusto<\/strong>, Mervi Pasanen<\/strong> sek\u00e4 Elina Sojonen <\/strong>(\u201dRakkaudesta menneisyyteen: akateemisen tutkimuksen hy\u00f6dynt\u00e4minen historian el\u00e4v\u00f6ityksess\u00e4\u201d) puhuivat ryhm\u00e4n toiminnasta ja siit\u00e4, kuinka he hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t akateemista tietoa el\u00e4v\u00f6itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n historiaa. Vuonna 2011 toimintansa aloittanut Iloinen Joutsen on erikoistunut 1300-luvun lopun suomalaisten k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten el\u00e4m\u00e4n el\u00e4v\u00f6itt\u00e4miseen. He haluavat historianel\u00e4v\u00f6ityksell\u00e4 tuoda osaltaan oikeaa tietoa esiin. El\u00e4v\u00f6itt\u00e4misess\u00e4 muinaispukuihin pukeutuminen on vain pieni osa koko prosessia. Suurin ty\u00f6 tehd\u00e4\u00e4n jo ennen puvun valmistusta ottamalla selv\u00e4\u00e4 menetelmist\u00e4, materiaaleista sek\u00e4 kaikesta muusta olemassa olevasta arkeologisesta ja historiallisesta tiedosta vaatteiden ja esineiden taustalla. Nykyajan haasteet tuovat harrastukseen my\u00f6s omat ongelmansa ja j\u00e4senet kertoivatkin, ett\u00e4 tulkintaa ei voida kokonaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, mutta kaikki pyrit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 mahdollisimman tarkasti tutkimukseen perustuen. Iloisen Joutsenen j\u00e4senet ilahduttivat seminaarin osallistujia my\u00f6s tauoilla esittelem\u00e4ll\u00e4 muinaistekniikoita, kuten langan kehr\u00e4yst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Yksi Iloisen Joutsenen p\u00f6ydist\u00e4, joita p\u00e4\u00e4si ihailemaan seminaarin tauoilla ja sen j\u00e4lkeen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kaiken kaikkiaan seminaari oli todella mielenkiintoinen historiaa ja arkeologiaa yhdist\u00e4v\u00e4 kokonaisuus. Kaikki esitykset toivat esiin monipuolisia l\u00e4hestymistapoja elinkeinoja ja taloutta tarkasteleviin aineistoihin.<\/p>\n\n\n\n

* * *<\/p>\n\n\n\n

Tia Niemel\u00e4 on arkeologian ja historian opiskelija Helsingin yliopistosta. H\u00e4n tekee arkeologian pro gradu -ty\u00f6t\u00e4\u00e4n keskiaikaisista Raamattufragmenteista.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tia Niemel\u00e4 Suomen keskiajan arkeologian seuran eli SKAS ry:n perinteinen syysseminaari j\u00e4rjestettiin t\u00e4n\u00e4 vuonna 15.11.2019 H\u00e4meen linnassa. SKAS on vuonna 1990 perustettu seura, jonka tarkoituksena on edist\u00e4\u00e4 keskiajan ja uuden ajan arkeologian tutkimusta. Kaikille kiinnostuneille avoimen seminaarin teemana oli t\u00e4n\u00e4 vuonna Penninkej\u00e4, punasavea ja purjehdusta \u2013 N\u00e4k\u00f6kulmia elinkeinoihin ja talouteen. Seminaari alkoi seuran puheenjohtajan Janne […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[25,1],"tags":[89,87,86,85,88],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1413"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1413"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1413\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1418,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1413\/revisions\/1418"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1413"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1413"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1413"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}