{"id":1507,"date":"2020-02-14T16:30:09","date_gmt":"2020-02-14T14:30:09","guid":{"rendered":"http:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1507"},"modified":"2020-02-14T16:30:11","modified_gmt":"2020-02-14T14:30:11","slug":"hiisilehto-muinaisaika-houkuttaa-kirjoittamaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1507","title":{"rendered":"Hiisilehto – muinaisaika houkuttaa kirjoittamaan"},"content":{"rendered":"\n

Jasmina Ollikainen<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kiinnostus keskiaikaa ja historiaa kohtaan muutenkin l\u00e4htee usein tarinoista. Keskiajasta inspiroituneita kirjoja ja elokuvia taitaa olla olemassa lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4. Romantiikan ajasta, 1800-luvulta l\u00e4htien, ikivanhat linnat ovat her\u00e4tt\u00e4neet kiinnostusta tarinoiden keksij\u00f6iss\u00e4 ja niiden lukijoissa. Keskiaikaa on pidetty pime\u00e4n\u00e4 ja tuntemattomana aikakautena. Siksi se on fiktiota kirjoittavalle kirjailijalle tai kansallista historiaa rakentavalle kiinnostava kohde josta ammentaa. T\u00e4m\u00e4 tuntemattomuus ja toisaalta keskiajan myyttinen maailmankuva synnytt\u00e4v\u00e4t luontevasti fantasiakirjallisuuta, mist\u00e4 tunnetuimpia esimerkkej\u00e4 taitavat olla Taru sormusten herrasta -kirjat. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Oman romaanini synty<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Itse olen aina pit\u00e4nyt monenlaisten kirjojen lukemisesta ja omien tarinoiden kehittelyst\u00e4. Erityisesti olen tahtonut kirjoittaa romaaneja oikeista tapahtumista tai jostain sellaisesta, mit\u00e4 olisi voinut tapahtua. Py\u00f6rittelin pitk\u00e4\u00e4n mieless\u00e4ni ajatusta kirjasta, joka kertoisi Suomen muinaisista ajoista, ehk\u00e4 enemm\u00e4n esihistoriasta kuin historiasta — historian h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 joka tapauksessa. Muutama vuosi sitten t\u00f6rm\u00e4sin ilmoitukseen kirjoituskilpailusta, jossa haettiin Suomen historiasta kertovaa kirjaa. Olin ajatellut aloittaa kirjoitusprojektini \u201dsitten joskus\u201d, mutta selke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4nanto (ja palkinto) houkuttelivat kokeilemaan heti. <\/p>\n\n\n\n

Tarina alkoi synty\u00e4 melkein huomaamatta. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6ksi valikoitui nuori tytt\u00f6 nimelt\u00e4 P\u00e4ivikki. N\u00e4in tapahtui ihan vain siksi, ett\u00e4 itse nuorena naisena teinityt\u00f6n asemaan oli helpointa asettua. My\u00f6s h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja siihen kuuluvat mets\u00e4ymp\u00e4rist\u00f6 ja luonnon antimet olivat se v\u00e4hiten vieras asia rautakauden ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Puolukoiden v\u00e4ri ja maku ovat nykyihmiselle ja h\u00e4nen tuhat vuotta sitten el\u00e4neelle esivanhemmalleen yht\u00e4 tuttuja. T\u00e4t\u00e4 kautta rautakauteen oli helpointa p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi. My\u00f6s P\u00e4ivikin ep\u00e4varmuus uuteen paikkaan sopeutuessa on tunne, johon kuka vain voi samaistua. Soturin rooliin asettuminen ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n perehtyminen olisi ollut sitten jo haastavampaa. Hiisilehto pyrkii siis kuvaamaan mahdollisimman tavallista rautakautisen kyl\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ajan ihmisten uskonnollisia k\u00e4sityksi\u00e4. Mahdollisesti Hiisilehto saa jossain vaiheessa jatko-osan, jossa seikkaillaan ja soditaan enemm\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n

Erityisesti olen kuvaillut rautakauden uskonnollista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja juhlia, kuten ukonvakkoja ja keskitalven juhlaa, talvennapaa. N\u00e4ist\u00e4 on ollut runsaasti tietoa saatavilla ja ne ovat olleet my\u00f6s omia kiinnostuksen kohteitani. Muutenkin oma mielenkiinto uskontoja kohtaan helpotti muinaissuomalaisen maailmankuvan ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4. My\u00f6s vaatetus sek\u00e4 korut, jollaisia on muinaispukujen muodossa rekonstruoitu, ovat tarinaa kirjoittaessa olleet se helpoin osuus. Sen sijaan hirven mets\u00e4stys, jollaista kirjassa my\u00f6s harjoitetaan, oli vaikeampi kuvailla. Siihen liittyv\u00e4\u00e4 tutkimusta tai kuvausta en l\u00f6yt\u00e4nyt mist\u00e4\u00e4n, joten minun oli kuviteltava p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni kuinka se olisi voinut tapahtua. <\/p>\n\n\n\n

Faktaa vai fantasiaa vai jotain niiden v\u00e4lilt\u00e4?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vaikka monet aikakaudet menneisyydess\u00e4 ovat omalla tavallaan kiinnostavia, muistan ajatelleeni jo kymmenisen vuotta sitten, ett\u00e4 tahtoisin kirjoittaa nimenomaan varhaisesta keskiajasta ja rautakaudesta. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 kuljen kansallisromantikkojen j\u00e4ljess\u00e4 ja tahdon l\u00f6yt\u00e4\u00e4 historian h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 muinaisen Suomen ennen Ruotsin kuningaskunnan tai Ven\u00e4j\u00e4n keisarikunnan aikaa. Viikinkiaikaan it\u00e4 ja l\u00e4nsi alkoivat kiistell\u00e4 Suomen alueesta ja tavallaan Suomen kehityssuunta t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ratkesi. Lyhyesti sanottuna rautakausi on esihistoriallisen ja historiallisen ajan rajalla ja siksi kiinnostava k\u00e4\u00e4nnekohta.<\/p>\n\n\n\n

Muinaiset ajat ovat kirjailijan kannalta tietyss\u00e4 mieless\u00e4 helppoja ja mukavia. L\u00e4hihistoriasta kirjoittaminen vaatii n\u00e4hd\u00e4kseni enemm\u00e4n tarkkaa ty\u00f6t\u00e4, kun l\u00e4hteit\u00e4 on olemassa ja monet tapahtumat tunnetaan tai jopa muistetaan kellonajan tarkkuudella. Virheiden vaara on suuri. Tolkienin tyylinen fantasia puolestaan vaatii kirjailijaa rakentamaan kokonaisia maailmoja ihan itse. Kaikesta saa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mielens\u00e4 mukaan, mutta toisaalta on huolehdittava ettei maailmaan synny ristiriitaisuuksia tai ep\u00e4loogisuuksia. Muinaisuudesta kirjoittaessa sen sijaan faktatiedot esimerkiksi vaatetuksesta ja viljelyst\u00e4 voi tarkistaa helposti googlaamalla, mutta tapahtumat ja henkil\u00f6t voi luoda vapaasti itse. <\/p>\n\n\n\n

Silti Hiisilehto pyrkii olemaan niin aito kuvaus rautakauden el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kuin mahdollista. Tarinan fantasiaelementit ja myyttinen maailmankuva liittyv\u00e4t tuon ajan ihmisten k\u00e4sitykseen todellisuudesta, jossa erilaisia henkiolentoja ja taikuutta pidet\u00e4\u00e4n aivan yht\u00e4 todellisina kuin muutakin maailmaa. Kirja ei siis v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 taikuus on todellista, vaan kuvailee, kuinka tarinan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 min\u00e4kertojana asiat kokee. Kirja siis j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tulkinnanvaraa lukijoille. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n fantasialle ominainen hyv\u00e4n taistelu pahaa vastaan ei ole teema Hiisilehdossa. <\/p>\n\n\n\n

Muinaishistoria kiinnostaa nyt monia<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Paitsi ett\u00e4 muinaisaika ja Suomen esihistoria ovat olleet henkil\u00f6kohtainen kiinnostukseni, minua houkutti ajatus my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 olisin kirjoittamassa jotain uutta ja erilaista. T\u00e4ss\u00e4 kuitenkin erehdyin. Kirjauutisia seuratessani ja kirjamessuilla k\u00e4ydess\u00e4ni havaitsin, ett\u00e4 koko joukko muita suomalaisia kirjoittajia oli l\u00f6yt\u00e4nyt varhaisen keskiajan. Viime vuosikymmenell\u00e4, 2010-luvulla, on kirjoitettu runsaasti romaaneja viikinkiaikaisista sotureista ja tiet\u00e4j\u00e4naisista. Seuraavaksi lista muutamista esimerkeist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

  • Milja Ketom\u00e4ki: H\u00e4meen Uro -perint\u00f6<\/em> (2015) ja Kadonnut kuningas<\/em> (2016) <\/li>
  • Johanna Valkama: It\u00e4meren Auri<\/em> (2016), Linnavuoren Tuuli<\/em> (2017), Kaukosaarten Aino<\/em> (2018) ja J\u00e4\u00e4vuonon Ruusu<\/em> (2019)<\/li>
  • Seppo Sarasp\u00e4\u00e4: Kaulahopeiden taru<\/em> (2019)<\/li>
  • Juhana S\u00e4de: Maattomat kuninkaat <\/em>(2014)<\/li>
  • Paula Havaste: Tuulen vihat<\/em> (2014), Maan vihat<\/em> (2015), Veden vihat<\/em> (2016) ja Lumen armo<\/em> (2016)<\/li><\/ul>\n\n\n\n

    Tavallaan oli hieman harmillista huomata, ettei olekaan ensimm\u00e4inen t\u00e4m\u00e4n aiheen \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja ett\u00e4 omalla kirjalla on niin sanotusti kilpailijoita. Mutta toisaalta t\u00e4ytyy olla iloinen, ett\u00e4 itselle mieluinen aihe kiinnostaa muitakin. Jos n\u00e4ille muille kirjoille on lukijoita, niin samat lukijat ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ahmivat kaikki aihepiirist\u00e4 kertovat teokset.  <\/p>\n\n\n\n

    Kirjoitusvinkkej\u00e4 <\/strong><\/p>\n\n\n\n

    Markkinoilla on varmasti tilaa viel\u00e4 uusille teoksille. Jos\nitse olet kiinnostunut kirjoittamaan (historiallisen) romaanin, kannattaa\naloittaa lukemalla mahdollisimman paljon aiemmin kirjoitettuja saman aihepirin romaaneja.\nMutta tietenkin on syyt\u00e4 saada kirjan maailmasta mahdollisimman todenmukainen. Hyvi\u00e4\ntietokirjoja t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen on olemassa my\u00f6s, ehk\u00e4 parhaiten kuvitettu ja\nmuutenkin erinomainen teos on Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matka\nmuinaiseen Suomeen -11 000 vuotta ihmisten j\u00e4lki\u00e4<\/em> (2017). El\u00e4v\u00e4sti\nkuvitetusta kirjasta saa hyv\u00e4n k\u00e4sityksen varhaiskeskiajasta ja muistakin\naikakausista. Tietenkin my\u00f6s museovierailut kannattaa, kun tahtoo saada selkoa\nesimerkiksi muinaisista rakennuksista. Inspiraatio itse tarinan juoneen voi\nkuitenkin synty\u00e4 koska vain, vahingossakin!<\/p>\n\n\n\n

    * * *<\/p>\n\n\n\n

    Jasmina Ollikainen on kirjailija ja historian opiskelija Helsingin yliopistosta. Keskiajan lis\u00e4ksi h\u00e4nt\u00e4 kiinnostaa erityisesti antiikki ja Suomen esihistoria.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Jasmina Ollikainen Kiinnostus keskiaikaa ja historiaa kohtaan muutenkin l\u00e4htee usein tarinoista. Keskiajasta inspiroituneita kirjoja ja elokuvia taitaa olla olemassa lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4. Romantiikan ajasta, 1800-luvulta l\u00e4htien, ikivanhat linnat ovat her\u00e4tt\u00e4neet kiinnostusta tarinoiden keksij\u00f6iss\u00e4 ja niiden lukijoissa. Keskiaikaa on pidetty pime\u00e4n\u00e4 ja tuntemattomana aikakautena. Siksi se on fiktiota kirjoittavalle kirjailijalle tai kansallista historiaa rakentavalle kiinnostava kohde josta […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[10,102,84,78],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1507"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1507"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1507\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1527,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1507\/revisions\/1527"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1507"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1507"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1507"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}