{"id":1536,"date":"2020-02-27T10:51:51","date_gmt":"2020-02-27T08:51:51","guid":{"rendered":"http:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1536"},"modified":"2020-02-27T10:51:55","modified_gmt":"2020-02-27T08:51:55","slug":"juliana-norwichilaisen-individuaatio-ja-ruumiillisuus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1536","title":{"rendered":"Juliana Norwichilaisen individuaatio ja ruumiillisuus"},"content":{"rendered":"\n

Henna Paasonen<\/em><\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1373 norwichlainen nuori nainen oli maannut kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 kuolemansairaana, kun h\u00e4n sai krusifiksin \u00e4\u00e4rell\u00e4 viisitoista n\u00e4ky\u00e4 Jumalan rakkaudesta. Toivuttuaan h\u00e4n kirjoitti n\u00e4kyns\u00e4 muistiin. Kaksikymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin h\u00e4n kirjoitti ilmestyksist\u00e4\u00e4n pidemm\u00e4n tekstiversion, joka sis\u00e4lsi h\u00e4nen teologista pohdintaansa. Jossakin vaiheessa h\u00e4n muutti pyh\u00e4n Julianuksen kirkon yhteyteen rakennettuun anakoreettimajaan ja otti itselleen kirkon nimen kutsuen itse\u00e4\u00e4n Julianaksi. H\u00e4nen pieni ilmestysten pohjalta kirjoitettu kirjansa Jumalan rakkauden ilmestys <\/em>on ensimm\u00e4inen naisen kirjoittama englanninkielinen proosateos. Nyky\u00e4\u00e4n h\u00e4net lasketaan keskiajan suurten naismystikoiden joukkoon.<\/p>\n\n\n\n

Uskontopsykologian pro gradu -tutkielmani Juliana Norwichlaisen ilmestyksist\u00e4 on psykodynaaminen tekstitutkimus, jossa tarkastelen Julianan kokemusta ja teologiaa individuaatioprosessina, omaksi itseksi tulemisena. Psykodynaaminen tekstitutkimus l\u00e4htee liikkeelle ajatuksesta, ett\u00e4 teksti aina ylitt\u00e4\u00e4 kirjoittajansa tietoisen intentiot. Ilmimerkitysten lis\u00e4ksi tekstist\u00e4 voidaan aina etsi\u00e4 my\u00f6s piilomerkityksi\u00e4. Kaiken tekstimateriaalin oletetaan heijastavan psyykkisi\u00e4 prosesseja yleistett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla, ja psyykkiset lainalaisuudet oletetaan universaaleiksi. Tarkastelen Julianan n\u00e4kykuvia piilotajuisten jungilaisten arkkityyppien ilmentymin\u00e4 ja h\u00e4nen teologiaansa psyykkisen eheytymisen teoriana. Koska Julianan n\u00e4kykokemus oli my\u00f6s hyvin fyysinen, kysyn, millainen ruumiillinen kokemus n\u00e4yt Julianalle olivat ja millaisia kulttuurisia merkityksi\u00e4 Julianan keho sai n\u00e4kykokemuksen aikana. Kysyn my\u00f6s, miss\u00e4 suhteessa Julianan n\u00e4yt ja h\u00e4nen kokemuksensa ruumiillisuus olivat 1300-1500 -luvun l\u00e4nsieurooppalaisten naismystikoiden ja -pyhimysten kokemukseen.<\/p>\n\n\n\n

Naiseus, ruumiillisuus ja uskonnollinen auktoriteetti keskiajalla<\/h3>\n\n\n\n
\"\"
Juliana Norwichilaisen patsas (Norwichin katedraali). (L\u00e4hde)<\/a><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Feministisesti suuntautuneet uskontotieteilij\u00e4t ovat kirjoittaneet androsentrismin eli mieskeskeisyyden ilmenev\u00e4n sek\u00e4 uskonnollisissa traditioissa ett\u00e4 uskontotieteellisess\u00e4 tutkimuksessa. Molemmissa yhteyksiss\u00e4 on otettu l\u00e4ht\u00f6kohdaksi se, ett\u00e4 ”mies” on ihmisyyden malli, jonka kautta muu m\u00e4\u00e4rittyy. Erityisesti naispuoliset uskontotieteilij\u00e4t ovat l\u00e4hteneet etsim\u00e4\u00e4n uskontojen unohdettuja naisia. <\/p>\n\n\n\n

Pro gradu -tutkielmassani halusinkin kirjoittaa n\u00e4kuv\u00e4ksi toimijaksi naisen, josta n\u00e4kyjen ja niiden tulkinnan kautta tuli oma\u00e4\u00e4ninen kirjoittava ja puhuva subjekti keskiajan kontekstissa. Minua kiinnostaa h\u00e4nen tapansa luoda teologiaa omasta kokemuksesta l\u00e4htien, erityisesti h\u00e4nen tapansa yhdist\u00e4\u00e4 keskiajan naismystikoiden kulttuuri ja miesten kirjoittama teologia. Kiinnostavaa on my\u00f6s h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 Kristuksesta \u00e4itin\u00e4. Jumaluuden feminiiniset kielikuvat olivat esiintyneet muun muassa 1100-luvulla sisterssil\u00e4isten kirjoituksissa, mutta Juliana vei \u00e4itiyden teeman pidemm\u00e4lle kuin muut keskiajan mystikot.<\/p>\n\n\n\n

Naisen m\u00e4\u00e4reit\u00e4 l\u00e4nsimaisessa ajattelussa on ollut keskeisesti ruumiillisuus. L\u00e4nsimainen kulttuuri toimii hierarkkisesti j\u00e4rjestyvien dikotomisten oppositioiden varassa, jotka palautuvat Platonin, Aristoteleen ja Pythagoraan kirjoituksiin. Naiseen assosioituvat usein luonto, ruumis, passiivisuus, paha, immanenssi, kuolema ja syntym\u00e4. Mieheen assosioituvat puolestaan kulttuuri, henki, aktiivisuus, hyv\u00e4, transsendenssi ja el\u00e4m\u00e4.\u00a0”Maskuliininen” puoli on arvostetumpi, normi, jopa pyh\u00e4. ”Feminiininen” puoli on sille alisteinen, profaani ja saastainen. Erityisen voimakkaasti l\u00e4ntisess\u00e4 traditiossa ovat vaikuttaneet Aristoteleen k\u00e4sitykset naisesta ep\u00e4t\u00e4ydellisen\u00e4 ja vajavaisena miehen\u00e4. Naisen fysiologinen vajavaisuus vaikuttaa t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen mukaan my\u00f6s henkisiin ominaisuuksiin. Aristoteles n\u00e4ki naisen sielun ep\u00e4t\u00e4ydellisen\u00e4 tai ep\u00e4onnistuneena versiona miehen sielusta. <\/p>\n\n\n\n

Nainen, seksuaalisuus, synti ja kuolema liittyv\u00e4t yhteen syntiinlankeemuskertomuksessa. Eeva ja Neitsyt Maria esitet\u00e4\u00e4n usein kristinuskossa toisilleen vastakkaisina naistyyppein\u00e4. Eeva on seksuaalinen ja syntinen, Maria ep\u00e4seksuaalinen ja synnit\u00f6n. Eeva on heikko ja synnille altis,\u00a0Maria taas sive\u00e4 ja puhdas, \u00e4idillinen ja suojeleva, armahtava ja n\u00f6yr\u00e4. Maria edustaa\u00a0patriarkaalista naisihannetta. <\/p>\n\n\n\n

Jo Tertullianus ja Hieronymus\u00a0pyrkiv\u00e4t rajoittamaan naisten osallistumista opetukselliseen ja \u00e4lylliseen toimintaan toteamalla, ett\u00e4 jos naisella olisi oikeus saarnata, h\u00e4n olisi julkisessa tilanteessa saattanut aiheuttaa miehille ep\u00e4siveit\u00e4 ajatuksia. Niinp\u00e4 keskiajalla kanonisen oikeuden mukaan yksik\u00e4\u00e4n nainen ei saanut opettaa julkisesti. Monet anakoreetit saavuttivat kuitenkin mainetta ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isin\u00e4 sielunhoitajina ja viisaina neuvonantajina. My\u00f6s Julianan maine oli levinnyt Norwichin kaupungin ulkopuolellekin. Anakoreetteja pidettiin hy\u00f6dyllisin\u00e4 yhteis\u00f6n j\u00e4senin\u00e4, joiden rukoukset vaikuttivat my\u00f6nteisesti kaupungin asukkaiden hyvinvointiin.<\/p>\n\n\n\n

Lihallisuutta, ruumista vietteineen ja rappeutuvine olemuksineen, on usein pidetty ongelmana kristillisess\u00e4 ajattelussa. My\u00f6h\u00e4iskeskiajan naismystikoille ja -pyhimyksille ruumis ja n\u00e4yt olivat kuitenkin keskeisi\u00e4 uskonnollisia ilmaisuv\u00e4lineit\u00e4. Heid\u00e4n uskonnollisuudessaan korostui Kristuksen ihmisyys, jumalan, joka oli saanut lihansa Neitsyt Marialta ja jonka oma ruumis synnytti ristinkuolemassa ihmiset uuteen ihmisyyteen ja ruokki eukaristiassa uskovia kuin \u00e4iti omalla ruumiillaan lapsiaan. Jos naiset olivat Kristuksen ruumis, tuon ruumiillisuuden piti olla pyh\u00e4\u00e4. Heid\u00e4n hurskaudessaan korostuivat ankarat askeettiset harjoitukset ja fyysiset sairaudet keinoa el\u00e4yty\u00e4 Kristuksen k\u00e4rsimyksiin (Imitatio Christi)<\/em>. Sairaus, kipu ja asketismi eiv\u00e4t olleet rankaisu fyysisyydest\u00e4 tai yritys tuhota ruumis, vaan pikemminkin yritys j\u00e4ljitell\u00e4 Kristusta h\u00e4nen kaikkein inhimillisimm\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen kuolemisensa hetkell\u00e4.\u00a0Ruumis ei ollut heille pelkk\u00e4 kohtalo, vaan merkityksi\u00e4 luova subjekti.<\/p>\n\n\n\n

Koska naiset oli suljettu muodollisen teologien koulutuksen ulkopuolelle, moni naismystikko joutui perustelemaan auktoriteettinsa kirjoittajana ja opettajana vetoamalla saamiinsa n\u00e4kyihin, Jumalan suoraan puhutteluun. Heid\u00e4n kirjoituksensa olivat tunnes\u00e4vyisempi\u00e4 kuin miesten ja pohjautuivat usein heid\u00e4n omiin hengellisiin kokemuksiinsa. My\u00f6s Juliana toivoi Jumalalta silmin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 Kristuksen k\u00e4rsimyksist\u00e4 voidakseen paremmin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ne ja el\u00e4yty\u00e4 niihin. Kirjan lopullista kirjoitushistoriaa ei tunneta, mutta se osoittaa sairauden ja sit\u00e4 seuranneiden ilmestysten muodostuneen Julianan el\u00e4m\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4ksi mysteeriksi. Julianan kirja osoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n oli hengelliseen ohjaukseen perehtynyt oppinut maallikko.<\/p>\n\n\n\n

Julianan ilmestykset analyyttisen psykologian ja ruumiinfenomenologian n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/h3>\n\n\n\n

Teoreettisina\nviitekehyksin\u00e4 k\u00e4ytin uskontopsykologian alaan kuuluvassa pro gradu\n-tutkielmassani Carl Gustav Jungin analyyttist\u00e4 psykologiaa ja Maurice\nMerleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaa. Jung jakaa psyyken kolmeen kerrokseen:\ntietoisuuteen, jonka keskuksena toimii min\u00e4 eli ego, henkil\u00f6kohtaiseen\ntiedostamattomaan ja kollektiiviseen piilotajuntaan, joka on kaikille ihmisille\nyhteinen. Se ilmaisee itsens\u00e4 unissa, fantasioissa, n\u00e4yiss\u00e4 ja myyteiss\u00e4\narkkityyppisin\u00e4 kuvina. Arkkityypit ovat Jungille muotoja, joihin piilotajunta\non j\u00e4sentynyt, joihin sen tuottamat kuvat voidaan jakaa. Psyykkinen eheys on\ntietoisen min\u00e4n ja piilotajunnan dialogia, niiden synteesi. Psyykkist\u00e4\nkokonaisuutta, kokonaispersoonallisuutta Jung nimitt\u00e4\u00e4 itseksi, jonka symboleja\novat muun muassa ympyr\u00e4, neli\u00f6, lapsi, kvaterniteetti, mandala ja jumalankuva.\nItseksi tulemisen prosessia, piilotajuisten sis\u00e4lt\u00f6jen integroimista\ntietoisuuteen niin ett\u00e4 ihmisest\u00e4 tulee yksil\u00f6, Jung nimitt\u00e4\u00e4 individuaatioksi.\nT\u00e4n\u00e4 aikana esiintyvist\u00e4 arkkityypeist\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t ovat varjo, anima, animus,\nvanha viisas mies, \u00e4iti ja lopulta itsen arkkityypit. Jungille kollektiivinen\npiilotajunta on psykologinen synonyymi Jumalalle. <\/p>\n\n\n\n

Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiassa katsotaan, ett\u00e4 ruumis toimii merkityksi\u00e4 luovana subjektina. H\u00e4n painottaa ihmisen kaksinaista osaa: ihminen on aina kulttuurisesti ja sosiaalisesti rajattu, mutta samalla h\u00e4n on intentionaalinen toimija, rajojen piirt\u00e4j\u00e4 ja rikkoja. Ymp\u00e4rist\u00f6 muovaa ihmist\u00e4, mutta kyse ei ole ulkoisesta kausaalisuhteesta, vaan ruumiillinen subjekti muodostaa merkitysrakenteita, joissa kulttuurinen ja yksil\u00f6llinen yhdistyv\u00e4t. Naismystikoiden kulttuuri toimi Julianalle historiallisena ja annettuna maailmana, elettyn\u00e4 tilana h\u00e4nen kokemukselleen Kristuksesta ja Neitsyt Mariasta. Julianan ymp\u00e4rist\u00f6 sis\u00e4lsi kulttuurisia merkityksi\u00e4, jotka olivat osa h\u00e4nen eletty\u00e4 tilannettaan. Julianan yhteys \u00e4idilliseen Kristukseen oli h\u00e4nen ruumiinasentonsa maailmassa, mik\u00e4 toimi perustana h\u00e4nen tietoiselle toiminnalleen ja kirjoittamiselleen.<\/p>\n\n\n\n

Pro gradu -tutkielmassani analysoin Julianan viidest\u00e4toista ilmestyksest\u00e4 nelj\u00e4\u00e4 ja esit\u00e4n, ett\u00e4 Julianan sairautta ja n\u00e4kyj\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 initiaatioriittin\u00e4 kirjoittavaksi ja opettavaksi naiseksi. Individuaation arkkityypeist\u00e4 esiintyy Julianan n\u00e4yiss\u00e4 animuksen (Kristus), Suuren \u00c4idin (Neitsyt Maria ja Kristus \u00e4itin\u00e4), Kosmisen miehen (n\u00e4ky Herrasta ja palvelijasta) ja varjon arkkityypit (Julianalle ilmestyv\u00e4 paholainen). Julianan ruumiillisuus on se muoto, johon pyh\u00e4 kokemus asettuu, ja Julianan ruumis on se pinta, johon pyh\u00e4 kokemus kaivertuu. Naismystikko on kanava, joka antaa itsens\u00e4 ja ruumiinsa pyh\u00e4lle sanalle. Julianasta tulee Norwichin yhteis\u00f6n arvostama erakko, opettaja ja kirjoittaja.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/h3>\n\n\n\n

Julianan tekstin\npidemp\u00e4\u00e4 versiota on s\u00e4ilynyt vain kolme k\u00e4sikirjoitusta, joista kaksi on\nBritish Museumissa (MS Sloane 2499 ja MS Sloane 3705) ja yksi Pariisin\nkansalliskirjastossa. N\u00e4ist\u00e4 Pariisin k\u00e4sikirjoitus on varhaisin, 1500-luvulta,\nja Sloane-k\u00e4sikirjoitukset noin sata vuotta my\u00f6h\u00e4isempi\u00e4. Tutkielmani pohjautui\ntekstin Sloane 2499 k\u00e4sikirjoituksessa s\u00e4ilyneelle versiolle, joka on\nilmestynyt Marion Glasscoen editoimana (1976) ja Paavo Rissasen suomentamana\nnimell\u00e4 Jumalan rakkauden ilmestys <\/em>(1985).<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jumalan rakkauden ilmestyksen<\/em> alku, BL MS Sloane 2499. (L\u00e4hde)<\/a><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

* * *<\/p>\n\n\n\n

FM Henna Paasonen on tarkastellut pro gradu tutkielmassaan keskiaikaisen englantilaisen naismystikon Juliana Norwichlaisen individuaatiota. Paasonen on vapaa tutkija, joka vet\u00e4\u00e4 parhaillaan Kudottu el\u00e4m\u00e4 -muistitietohanketta Heinolan karjalaisten kanssa. H\u00e4n toimii my\u00f6s kuvataiteilijana, ortodoksisen uskonnon opettajana ja Heinolan museoiden muisteluty\u00f6n ohjaajana.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Henna Paasonen Vuonna 1373 norwichlainen nuori nainen oli maannut kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 kuolemansairaana, kun h\u00e4n sai krusifiksin \u00e4\u00e4rell\u00e4 viisitoista n\u00e4ky\u00e4 Jumalan rakkaudesta. Toivuttuaan h\u00e4n kirjoitti n\u00e4kyns\u00e4 muistiin. Kaksikymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin h\u00e4n kirjoitti ilmestyksist\u00e4\u00e4n pidemm\u00e4n tekstiversion, joka sis\u00e4lsi h\u00e4nen teologista pohdintaansa. Jossakin vaiheessa h\u00e4n muutti pyh\u00e4n Julianuksen kirkon yhteyteen rakennettuun anakoreettimajaan ja otti itselleen kirkon nimen […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[30],"tags":[110,104,109,103,108,105,107,106],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1536"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1536"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1536\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1546,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1536\/revisions\/1546"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1536"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1536"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1536"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}