{"id":1550,"date":"2020-03-11T14:27:47","date_gmt":"2020-03-11T12:27:47","guid":{"rendered":"http:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1550"},"modified":"2020-03-11T14:31:22","modified_gmt":"2020-03-11T12:31:22","slug":"pohjoisten-relikvaarioiden-jaljilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1550","title":{"rendered":"Pohjoisten relikvaarioiden j\u00e4ljill\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Kirsi Kanerva ja Anita Geritz<\/em><\/p>\n\n\n\n

Syyskuussa 2019 \u00c5bo Akademissa v\u00e4itellyt Sofia Lahti<\/strong> on tarkastellut v\u00e4it\u00f6skirjassaan Silver Arms and Silk Heads: Medieval Reliquaries in the Nordic Countries<\/strong> <\/em>pohjoismaisia relikvaarioita. Lahden tutkimuksen kohteena ovat olleet sek\u00e4 s\u00e4ilyneet ett\u00e4 sittemmin kadonneet relikvaariot. Glossa ry:n helmikuisessa kuukausiesitelm\u00e4ss\u00e4 FT Sofia Lahti kertoi tarkemmin, millaisia n\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten s\u00e4ilytt\u00e4miseen ja esittelyyn tarkoitetut kotelot olivat, mist\u00e4 niit\u00e4 Pohjoismaihin tuli ja miten niihin suhtauduttiin.<\/p>\n\n\n\n

Relikvaariot olivat keskiajalla\nt\u00e4rke\u00e4 osa katolista jumalanpalvelusperinnett\u00e4. Reformaation my\u00f6t\u00e4 ne kuitenkin\nkatosivat kirkkotilasta. Reformaatio oli syyn\u00e4 my\u00f6s siihen, miksi keskiaikaisia\nrelikvaarioita on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa s\u00e4ilynyt melko v\u00e4h\u00e4n.\nEsimerkiksi nykyisen Suomen ja Ruotsin alueella kuninkaan voudit takavarikoivat\nja sulattivat arvokkaista metalleista tehtyj\u00e4 relikvaarioita, jotta kruunu\npystyi rahoittamaan sodank\u00e4ynti\u00e4\u00e4n. Osa reliikeist\u00e4 piilotettiin, osa taas\nkatosi muuten esimerkiksi ry\u00f6st\u00f6iss\u00e4 tai tulipaloissa. <\/p>\n\n\n\n

S\u00e4ilyneit\u00e4 relikvaarioita tai\nniiden osia on Pohjoismaissa noin 200. Osa n\u00e4ist\u00e4 s\u00e4ilyneist\u00e4 relikvaarioista\non museoissa, osa taas kirkoissa. S\u00e4ilyneist\u00e4 ja kadonneista relikvaarioista voidaan\nsaada tietoa erilaisista kirjallisista l\u00e4hteist\u00e4, kuten kauppa- ja lahjoitusasiakirjoista,\npyhimys- ja ihmekertomuksista, kanonisaatioasiakirjoista, reliikkijuhlien\nkuvauksista, kirkkojen reliikki- ja relikvaarioluetteloista,\nkonfiskaatioluetteloista ja kronikoista (esim. Paulus Juustenin\npiispainkronikka 1500-luvulta). Kadonneisiin relikvaarioihin on Lahti l\u00f6yt\u00e4nyt\nn\u00e4ist\u00e4 aineistoista viittauksia noin 300 kappaletta. Lahti my\u00f6s esitti\nhypoteesin, ett\u00e4 kokonaan kadonneita relikvaarioita on ollut Pohjoismaissa jopa\n6000.<\/p>\n\n\n\n

Reliikkien ja relikvaarioiden merkitys<\/h3>\n\n\n\n
\"\"
Turun tuomiokirkossa s\u00e4ilynyt pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sarkku ja reliikkilipas, Autuas Hemming(?), 1400-luku. (Kuva: Museovirasto.)<\/a><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Reliikit olivat t\u00e4rke\u00e4 osa\nkeskiaikaista kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja jokaisessa kirkossa oli oltava v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi\nreliikki, joka muurattiin alttarin sis\u00e4\u00e4n. Reliikkikultin tausta on varhaisissa\nkristittyjen yhteis\u00f6iss\u00e4, jotka kokoontuivat marttyyrien hautapaikoille. Varhaisimmissa\nkirkoissa oli alttarin alla kryptassa usein marttyyrin hauta, ja my\u00f6hemmin\nreliikit ja niit\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t relikvaariot siirrettiin kirkkotilaan. Kun\nkristinuskon valta-aseman my\u00f6t\u00e4 uusia uskon marttyyreita ei en\u00e4\u00e4 syntynyt,\ntulivat heid\u00e4n tilalleen ja reliikkien l\u00e4hteiksi muut pyhimykset. Reliikiksi\nkelpasivat ajan my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s \u201ctoisen k\u00e4den reliikit\u201d, esimerkiksi pyhimyst\u00e4\nkoskeneet kangaspalat.<\/p>\n\n\n\n

Pohjoismaissa varhaisimmat\npyhimykset olivat kuninkaita ja piispoja. Marttyyrien ja pyhimysten reliikeiss\u00e4\noli l\u00e4sn\u00e4 pyhyys. Aineellisina objekteina ne olivat aistein koetun hartauden ja\npyhyyden kokemisen v\u00e4lineit\u00e4. Reliikki \u2013 tai korpus, jos kyseess\u00e4 oli\npyhimyksen koko ruumis \u2013 oli maatumaton, hyv\u00e4ntuoksuinen ja siin\u00e4 oli voimaa. <\/p>\n\n\n\n

Reliikki\u00e4 ei ollut sopivaa\nk\u00e4sitell\u00e4 tai s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 paljaaltaan, vaan ne k\u00e4\u00e4rittiin kankaisiin ja\nasetettiin relikvaarioihin. Lahti kuvasi esitelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4\nreliikki on ik\u00e4\u00e4n kuin sielu, sen s\u00e4ilytt\u00e4miseen tarkoitettu relikvaario on\nruumis. Keskiajan ihmisille reliikit olivat kalliimpia kuin kulta ja jalokivet.\nNiit\u00e4 varten valmistetut relikvaariot olivat usein hienointa, mit\u00e4 keskiajan\nihminen saattoi n\u00e4hd\u00e4. Relikvaarioiden valmistuksessa k\u00e4ytettiin erilaisia\nmateriaaleja, jalometallien lis\u00e4ksi esimerkiksi luuta, puuta tai jopa kangasta,\nja joskus eksoottisia materiaaleja kuten strutsinmunia tai norsunluuta. Ne\nsaattoivat olla emaloituja tai sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kristallia ja lasia, jolloin\nkatsoja saattoi koristellun relikvaarion himme\u00e4n l\u00e4pikuultavan pinnan l\u00e4pi\nn\u00e4hd\u00e4 reliikin kangask\u00e4\u00e4reess\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4n n\u00e4keminen oli samalla ik\u00e4\u00e4n kuin silmien\nkautta saatava ehtoollinen, pyh\u00e4n koskettamista katseella. T\u00e4llainen pyhyyden\nvisuaalinen kohtaaminen nousi my\u00f6h\u00e4iskeskiajalla erityisen t\u00e4rke\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Pyh\u00e4n Eskilin ja Birgitan k\u00e4sivarsirelikvaariot, Link\u00f6pingist\u00e4, 1400-luku. (Kuva: SHM.)<\/a><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Muodoltaan ja kooltaan\nrelikvaariot olivat hyvin erilaisia. Suurimmat relikvaariot olivat\nruumisarkkuja. My\u00f6s kirkkojen alttariristeiss\u00e4 saattoi olla reliikkej\u00e4.\nKaulassa pidett\u00e4v\u00e4 riipus taas saattoi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 pienen reliikkihipun.\nVarakkailla relikvaario oli t\u00e4llaisissa riipuksissa tai vaikkapa reliikkihipun\nsis\u00e4lt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 rintaneularelikvaariossa aina mukana. Relikvaarioissa saattoi olla\nmy\u00f6s teksti\u00e4; joskus t\u00e4m\u00e4 teksti ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut tarkoitettu yleis\u00f6lle,\nvaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n pyhimykselle, jolloin viesti oli saatettu kirjoittaa\nrelikvaarion sis\u00e4osaan.<\/p>\n\n\n\n

Reliikit olivat keskiajalla\nhaluttuja, sill\u00e4 ne toivat kirkoille hengellist\u00e4 ja poliittista valtaa.\nKallisarvoisen relikvaarion valmistus oli toki kirkolle suuri taloudellinen\nponnistus, mutta toisaalta kirkossa s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4t reliikit, joista osa niitti\nmainetta ihmeit\u00e4tekevin\u00e4, saattoivat houkuttaa paikalle pyhiinvaeltajia. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksille\ntuotiin votiivilahjoja, mink\u00e4 seurauksena kirkko vaurastui ja sill\u00e4 oli taas\nvaraa panostaa uusiin reliikkeihin ja relikvaarioihin. Reliikkej\u00e4 voitiin saada\nlahjoituksina, mutta my\u00f6s varastaa tai jopa ostaa. Reliikkien ostamisessa kyse oli\nkuitenkin simoniasta, jota keskiajan kirkko piti pahana rikoksena.<\/p>\n\n\n\n

Voidaan sanoa, ett\u00e4\nrelikvaarioilla oli keskiajalla sosiaalinen el\u00e4m\u00e4. Ne toimivat osana virallisia\nseremonioita. Ne olivat liikkuvia ja niit\u00e4 tuotiin ihmisten pariin, tiloihin,\njoihin reliikin l\u00e4sn\u00e4olo levitti pyh\u00e4\u00e4 ja joissa reliikkej\u00e4 saattoi koskettaa.\nKoska reliikiss\u00e4 oli voimaa, liittyi t\u00e4h\u00e4n kosketukseen my\u00f6s vaaraelementti,\njolloin esimerkiksi kangas relikvaarion ja koskettajan ihon v\u00e4liss\u00e4 suojasi\nkoskettajaa. N\u00e4ilt\u00e4 osin Lahti toi esille my\u00f6s sen, miten reliikkej\u00e4 koskeviin\nuskomuksiin sekoittui kansanuskon elementtej\u00e4, joita virallinen kirkko ei\nhyv\u00e4ksynyt.<\/p>\n\n\n\n

Relikvaarioita Suomessa ja Pohjoismaissa<\/h3>\n\n\n\n

Esitelm\u00e4n aikana Sofia Lahti\nesitteli muutamia merkitt\u00e4vimpi\u00e4 relikvaarioita Suomessa ja muualla\nPohjoismaissa. Suomen suurin ja todenn\u00e4k\u00f6isesti tunnetuin relikvaario on Pyh\u00e4n\nHenrikin 1400-luvulta per\u00e4isin oleva sarkofagi Nousiaisissa. Turun\ntuomiokirkossa sijaitseva reliikkiarkku, jossa mahdollisesti s\u00e4ilytettiin\nAutuaan Hemmingin j\u00e4\u00e4nteit\u00e4, on sekin 1400-luvulta. T\u00e4m\u00e4 kahdesta sis\u00e4kk\u00e4in\nolevasta arkusta vanhempi ja pienempi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kahvat, joiden avulla\nkirstua on voitu kantaa. Arkku on voinut olla mukana esimerkiksi\njuhlakulkueissa, miss\u00e4 se on levitt\u00e4nyt ymp\u00e4rilleen pyhyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Thomas Becketin relikvaario Hedalenin kirkossa, 1200-luvun loppu. (Kuva: Oslo museum of Cultural History.)<\/a><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

S\u00e4ilyneet relikvaariot ovat\nmuodoltaan monenlaisia. Esimerkiksi 1200-luvun lopulta per\u00e4isin oleva Thomas\nBecketin reliikki\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4nyt relikvaario Hedalenin kirkossa Norjassa\nj\u00e4ljittelee muodoltaan norjalaista sauvakirkkoa. Osa relikvaarioista tehtiin\nruumiinosan muotoisiksi \u2013 erityisesti k\u00e4sivarsi- ja p\u00e4\u00e4relikvaariot ovat\nyleisi\u00e4. T\u00e4llaisten relikvaarioiden on pitk\u00e4\u00e4n tulkittu edustavan sis\u00e4ll\u00e4\nolevaa k\u00e4si- tai kalloreliikki\u00e4. Lahden mukaan relikvaarion muodolla ja sen\nsis\u00e4ll\u00e4 olevalla reliikill\u00e4 ei kuitenkaan tarvinnut olla t\u00e4llaista yhteytt\u00e4,\nvaan t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 oli relikvaarion muodon symbolinen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen merkitys.\nK\u00e4den muotoisella relikvaariolla saatettiin esimerkiksi siunata uskovia, kun\ntaas usein luonnollisen kokoiseen p\u00e4\u00e4relikvaarioon saattoi olla helpompi ottaa\nkontaktia ja kokea pyhimyksen l\u00e4sn\u00e4olo.<\/p>\n\n\n\n

Pohjoismaissa on s\u00e4ilynyt useita\np\u00e4\u00e4relikvaarioita. Ne olivat erityisen tyypillisi\u00e4 Pyh\u00e4n Ursulan reliikeille. Pohjoismaisista\np\u00e4\u00e4relikvaarioista monet on yhdistetty K\u00f6lnin alueeseen, miss\u00e4 Pyh\u00e4 Ursula ja\n11000 neitsytt\u00e4 kokivat 300-luvulla marttyyrikuoleman ja miss\u00e4 heid\u00e4n kulttinsa\nty\u00f6llisti monia relikvaarioita valmistavia taidek\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4. L\u00e4hteist\u00e4\ntiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Porvoossa on ollut hopeinen, mahdollisesti Pyh\u00e4n Ursulan\np\u00e4\u00e4relikvaario, joka ei kuitenkaan ole s\u00e4ilynyt. Vastaava relikvaario on\ns\u00e4ilynyt vain Sigtunassa. <\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s Turun tuomiokirkossa sijaitseva harvinainen kangasrelikvaario on tehty p\u00e4\u00e4n muotoiseksi. Vastaavanlaisia relikvaarioita l\u00f6ytyy Euroopasta, mutta n\u00e4ist\u00e4 poiketen Turun kalloreliikki on konstruoitu kalloluiden lis\u00e4ksi monista eri luupaloista. Kankaaseen on kirjailtu kuva martyyrikuolemasta: siniseen puetun pyhimyksen p\u00e4\u00e4 on katkaistu miekalla. Lahti esitti, ett\u00e4 relikvaario ei olisikaan Pyh\u00e4n Eerikin tai Pyh\u00e4n Henrikin, vaan se tulisi yhdist\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Ursulan ja 11000:en neitsyen kulttiin. Sininen on nimitt\u00e4in neitsyiden v\u00e4ri ja 11000:en neitsyen on uskottu kuolleen juuri relikvaarion marttyyrikuvauksen mukaisesti. Toisen Turun tuomiokirkon kalloreliikin, ristinauhakuvioisen \u201dBirgitan kalotin\u201d alkuper\u00e4 on samaten oletettavasti Pyh\u00e4n Ursulan kultissa, ei birgittalaiss\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnassa kuten on aiemman ehdotettu. Kumpikin relikvaarioista on todenn\u00e4k\u00f6isesti valmistettu juuri K\u00f6lniss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Tuleva tutkimus<\/h3>\n\n\n\n

Relikvaarioissa ja reliikeiss\u00e4\nriitt\u00e4\u00e4 tutkittavaa, ja Lahti nimesi esitelm\u00e4ns\u00e4 lopuksi esimerkkej\u00e4\nmahdollisista tulevista tutkimusaiheista. Relikvaarioiden suhdetta sit\u00e4\nymp\u00e4r\u00f6ineeseen kirkkotaiteeseen ja liturgiseen esineist\u00f6\u00f6n voisi kartoittaa.\nMy\u00f6s reliikeille suunnattujen votiivilahjojen historiaan ja merkitykseen\nkeskiajan ruumiillisuuden kannalta voisi perehty\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Seuraavaksi Lahti tulee tutkimaan\nrelikvaarioiden suhdetta fragmentin k\u00e4sitteeseen Elina R\u00e4s\u00e4sen johtamassa\nprojektissa \u201dFragmentaarisuus ja kuvakalskeen j\u00e4ljet keskiajan ja uuden ajan\nalun esineiss\u00e4\u201d. Keskiajalla reliikkien jakaminen osiin oli yleist\u00e4. Pienikin\nhippu pyhimyksen j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 edusti koko pyhimyst\u00e4 ja toi t\u00e4m\u00e4n pyhyyden\nl\u00e4sn\u00e4olevaksi. Koneen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamassa R\u00e4s\u00e4sen hankkeessa tutkitaan pyhien\nesineiden fragmentaarisuutta: miksi esineit\u00e4 hajotettiin osiin, miten se\nvaikutti niiden merkitykseen ja kuinka fragmentit vaikuttavat kuvaamme\nmenneisyydest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

FT Sofia Lahden taidehistorian\nalaan kuuluva v\u00e4it\u00f6skirja Silver Arms and\nSilk Heads: Medieval Reliquaries in the Nordic Countries<\/em> on\nkokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa https:\/\/www.doria.fi\/handle\/10024\/170392<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirsi Kanerva ja Anita Geritz Syyskuussa 2019 \u00c5bo Akademissa v\u00e4itellyt Sofia Lahti on tarkastellut v\u00e4it\u00f6skirjassaan Silver Arms and Silk Heads: Medieval Reliquaries in the Nordic Countries pohjoismaisia relikvaarioita. Lahden tutkimuksen kohteena ovat olleet sek\u00e4 s\u00e4ilyneet ett\u00e4 sittemmin kadonneet relikvaariot. Glossa ry:n helmikuisessa kuukausiesitelm\u00e4ss\u00e4 FT Sofia Lahti kertoi tarkemmin, millaisia n\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten s\u00e4ilytt\u00e4miseen ja esittelyyn tarkoitetut […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[5],"tags":[113,114,47,111,112,107,34],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1550"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1550"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1550\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1571,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1550\/revisions\/1571"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1550"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1550"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1550"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}