{"id":1644,"date":"2020-06-03T19:35:59","date_gmt":"2020-06-03T16:35:59","guid":{"rendered":"http:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1644"},"modified":"2020-06-03T19:40:02","modified_gmt":"2020-06-03T16:40:02","slug":"rahat-osana-keskiajan-yhteiskuntaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=1644","title":{"rendered":"Rahat osana keskiajan yhteiskuntaa"},"content":{"rendered":"\n

Frida Ehrnsten<\/em><\/p>\n\n\n\n

Nykyp\u00e4iv\u00e4n ihmiselle raha on itsest\u00e4\u00e4n selvyys: raha on vaihdonv\u00e4line, arvon s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4 ja arvon mitta. Nyky\u00e4\u00e4n suuri osa valuutasta liikkuu kuitenkin ainoastaan elektronisessa muodossa, kun viel\u00e4 joitakin vuosikymmeni\u00e4 sitten konkreettisilla rahoilla oli huomattavasti isompi merkitys. T\u00e4m\u00e4 muutos on ollut iso ja nopea, mutta yhteiskunnallisella tasolla rahojen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto keskiajalla oli varmasti huomattavasti isompi mullistus. Raha tarjosi t\u00e4ysin uuden tavan ymp\u00e4rist\u00f6n arvottamiseen: teot ja tuotteet, l\u00e4hes kaikki asiat, voitiin m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 yhten\u00e4isen mittaj\u00e4rjestelm\u00e4n perusteella. Maksaminen ei aina tapahtunut rahoilla, mutta tavallisille ihmisille ne olivat konkreettisin merkki uudesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4. Rahatalouden tuloa osaksi taloudellista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 kutsutaan monetarisaatioksi. Sill\u00e4 tarkoitetaan prosessia, jonka my\u00f6t\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 s\u00e4\u00e4delty valuutta metallirahan muodossa tuli kiinte\u00e4ksi osaksi yhteiskunnan taloutta. Monetarisaatio ja rahojen k\u00e4ytt\u00f6 arvon mittaajina on 1200-luvulta l\u00e4htien olleet osa yhteiskunnallista kehityst\u00e4 koko Euroopassa. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Keskiaikaisia rahoja Ulvilan rahak\u00e4tk\u00f6st\u00e4. Ulvilan kirkon vierest\u00e4 l\u00f6ytyi vuonna 2004 tinakannu, jonka sis\u00e4ll\u00e4 oli 1474 rahaa nahkapussissa. L\u00f6yd\u00f6n rahat ovat ruotsalaisia, gotlantilaisia, liivinmaalaisia ja norjalaisia. Rahat on k\u00e4tketty 1380- tai viimeist\u00e4\u00e4n 1390-luvulla.  <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Keski- ja L\u00e4nsi-Euroopassa keskiajan alku oli rahatalouden kannalta taantumakausi verrattuna roomalaisaikaan. Pikkuhiljaa rahat palasivat takaisin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, ja keskiajan lopulle tultaessa ne vaikuttivat jo koko yhteiskunnassa. Kirkko oli johtava taho t\u00e4m\u00e4n kehityksen taustalla, mutta 1200-luvulta 1400-luvulle my\u00f6s kruunun lis\u00e4\u00e4ntynyt valta ja kaupungistuminen olivat vahvoja tekij\u00f6it\u00e4 rahank\u00e4yt\u00f6n yleistymisess\u00e4. Kaupank\u00e4ynniss\u00e4, erityisesti meriteitse, vaihtotavarat olivat suuri riskitekij\u00e4. Yhteinen rahatalous teki kaupank\u00e4ynnist\u00e4 luotettavampaa ja kannattavampaa. Samalla tarvittiin my\u00f6s uusia menetelmi\u00e4 ja instituutioita, jotta rahaj\u00e4rjestelm\u00e4 saatiin toimimaan. N\u00e4in kehittyiv\u00e4t pikkuhiljaa my\u00f6s pankkitoimi ja kauppaoikeus.<\/p>\n\n\n\n

Skolastikkofilosofi Nicolas Oresme (1320\u20131382) totesi teoksessaan De Moneta<\/em>, ett\u00e4 kauppiaalle rahat olivat hyv\u00e4 v\u00e4line, ne olivat koko kansan oikeus ja rahanly\u00f6nti kuninkaan velvollisuus. Keskiajalla taloustiede perustui vahvasti teologiseen ja filosofiseen ajatteluun. Talousajattelussa yhdistyiv\u00e4t antiikin filosofian teoriat, kristillinen moraali ja roomalainen laki. Vanhana periaatteena oli, ett\u00e4 raha itsess\u00e4\u00e4n ei saanut kantaa hedelm\u00e4\u00e4. Keskeisi\u00e4 teemoja olivat siksi koronkiskonta ja oikeudenmukaiset hinnat (iustum pretium). Rahat olivat arvon mittaajia ja s\u00e4ilytt\u00e4ji\u00e4, mutta niiden arvo piti perustua yhteiskunnan tarpeeseen ja yhten\u00e4isiin sopimuksiin – tai n\u00e4in ainakin teoriassa. Jo 1300-luvulla asenteet rahaa kohti olivat muuttuneet liberaalimpaan suuntaan. Kruunu, kirkko ja kaupungit tarvitsivat tuloja ja n\u00e4m\u00e4 hankittiin rahan ja verotuksen kautta. Esivallan tavoitteena oli tehd\u00e4 tavaroiden vaihdosta tulol\u00e4hde ja rahoista tuli sit\u00e4 kautta vallan v\u00e4line. Rahat toivat my\u00f6s muutoksen henkil\u00f6kohtaisiin suhteisiin. Kun kaupank\u00e4ynti\u00e4 ja vaihdanta olivat aikaisemin perustuneet yhten\u00e4isiin sopimuksiin, rahojen arvoa ja k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 s\u00e4\u00e4deltiin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4. Tuotteiden ja tekojen arvuuttaminen rahassa johti siihen, ett\u00e4 tapa laskea rahoissa levisi nopeasti koko yhteiskunnassa. <\/p>\n\n\n\n

Rahat konkreettisena merkkin\u00e4 muutoksesta<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Rahoja k\u00e4ytettiin toki jo paljon ennen aikakautta, jota kutsumme keskiajaksi. Ensimm\u00e4iset rahat ly\u00f6tiin it\u00e4isen V\u00e4limeren alueella noin 600 eaa. Antiikin Kreikassa ja Rooman valtakunnassa rahanly\u00f6nti kehittyi monipuoliseksi ja laajamittaiseksi. Kuten yll\u00e4 jo mainittiin, Euroopan varhaiskeskiaika voidaan rahan historian kannalta pit\u00e4\u00e4 tietynlaisena taantumakautena verrattuna aikaisempiin ajanjaksoihin. Vanhat rahayksik\u00f6t hyl\u00e4ttiin ja syntyi uusi j\u00e4rjestelm\u00e4, joka perustui noin gramman painoiseen hopeiseen penninkiin. 700-luvun lopussa niin sanottu id\u00e4ntie aukesi ja jokireitit yhdistiv\u00e4t Euroopan Mustamereen ja Kaspianmereen. Kaupank\u00e4ynnin my\u00f6t\u00e4 Eurooppaan virtasi valtavia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 it\u00e4maisia hopearahoja, eli dirhemeit\u00e4. Kontaktit it\u00e4\u00e4n v\u00e4heniv\u00e4t 900-luvun loppua kohti, mutta samaan aikaan Euroopassa avattiin uusia hopeakaivoksia. T\u00e4m\u00e4n seurauksena rahanly\u00f6nti L\u00e4nsi-Euroopassa kasvoi ja laajeni huomattavasti. <\/p>\n\n\n\n

Sek\u00e4 it\u00e4maisia ett\u00e4 l\u00e4nsimaisia rahoja esiintyy my\u00f6s Suomen viikinkiaikaisessa l\u00f6yt\u00f6aineistossa. Kaupank\u00e4ynnin kautta hopearahat levisiv\u00e4t ja niit\u00e4 k\u00e4ytettiin merkkin\u00e4 vauraudesta, statuksesta ja vallasta. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 rahoilla ei kuitenkaan ollut mit\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 arvoa, vaan rahaa arvotettiin sen painon ja hopeapitoisuuden mukaan. Hopean laatua kokeiltiin tekem\u00e4ll\u00e4 rahoihin pieni\u00e4 viiltoja, leikkaamalla tai v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. 1000-luvun toisen puoliskon aikana Eurooppa k\u00e4vi l\u00e4pi vaikean hopeakriisin. T\u00e4m\u00e4 heijastui my\u00f6s pohjoiseen: rahojen tuonti v\u00e4heni jyrk\u00e4sti. Suomesta 1100-luvun alun rahoja on l\u00f6ytynyt l\u00e4hinn\u00e4 haudoista. N\u00e4m\u00e4 rahat ovat usein kuluneita ja rei\u2019itetty\u00e4, joka viittaa siihen, ett\u00e4 niit\u00e4 on k\u00e4ytetty riipuksina.<\/p>\n\n\n\n

Uusien hopeal\u00f6yd\u00f6sten my\u00f6t\u00e4 rahanly\u00f6nti vilkastui Euroopassa j\u00e4lleen 1100-luvulla, mik\u00e4 johti suureen muutokseen rahataloudessa. Yh\u00e4 enemm\u00e4n palkkoja ja maanvuokria maksettiin rahassa ja pian my\u00f6s muita tavaroita alettiin arvioida rahan kautta. Isot rakennusprojektit, kuten suuret katedraalit, edistiv\u00e4t taloutta ja kaupungit kasvoivat niiden ymp\u00e4rill\u00e4. 1200-luvusta puhutaan usein kaupallisena vallankumouksena ja samalla se oli rahatalouden uutta kukoistusaikaa. Isot muutokset Euroopassa vaikuttivat luonnollisesti my\u00f6s kehitykseen Pohjoismaissa. Jo hieman ennen vuotta 1000 ensimm\u00e4iset omat rahat oli englantilaisten esikuvien mukaan ly\u00f6ty Pohjoismaissa \u2013 Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. N\u00e4m\u00e4 varhaiset rahat olivat kuitenkin ennen kaikkea kuninkaiden lyhytaikainen yritys korostaa omaa valtansa. Ruotsissa rahanly\u00f6nti ei kest\u00e4nyt kuin joitakin vuosikymmeni\u00e4. Uusi, pysyv\u00e4 rahanly\u00f6nti alkoi yli 100 vuotta my\u00f6hemmin, 1100-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Viimeist\u00e4\u00e4n 1200-luvulla Lounais-Suomen alue integroitiin Ruotsin valtakuntaan. Samoihin aikoihin my\u00f6s emomaassa tapahtui suuria poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Kirkko ja kruunu vakiinnuttivat valtansa ja ottivat samalla my\u00f6s talousel\u00e4m\u00e4n haltuunsa. Siin\u00e4 vaiheessa, kun rahoista tuli osa Suomen keskiaikaista historiaa, rahan k\u00e4ytt\u00f6 oli jo yleinen ilmi\u00f6 koko L\u00e4nsi-Euroopassa. Kehykset rahank\u00e4ytt\u00f6\u00f6n olivat n\u00e4in ollen jo olemassa, sill\u00e4 Ruotsissakin monetarisaatio oli uuden rahanly\u00f6nnin my\u00f6t\u00e4 alkanut jo 1100-luvulla. Suomessa rahank\u00e4ytt\u00f6 kulki k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 keskushallinnon muodostumisen kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Hopeakriisin j\u00e4lkeiset rahat poikkesivat suuresti aikaisemmista rahoista. Kooltaan ne olivat vain murto-osa varhaisemmista rahoista. Aluksi n\u00e4ille pienikokoisille, usein vain yksipuolisesti ly\u00f6dyille rahoille ei mahtunut mukaan paljon tietoa, vaan ainoastaan yksi kuva, kuten kirjain tai kruunu. Rahat olivat ensisijaisesti maksuv\u00e4lineit\u00e4, joiden piti olla helposti tunnistettavissa olevia esineit\u00e4. Rahojen luotettavuus perustui standardisoituun muotoon, kuviin, tekstiin, painoon ja kokoon. Rahat olivat massatuotettuja esineit\u00e4, ja tavoitteena ei ollut ainutlaatuisten esineiden valmistaminen, vaan luotettavien vaihtov\u00e4lineiden tuottaminen. Keskiajalla harva osasi lukea, mutta kuvat ymm\u00e4rrettiin helpommin. Kuvat rahoissa kertoivat, kuka oli ly\u00f6tt\u00e4nyt rahat, miss\u00e4 ja kuka takasi rahan arvon. Rahan arvo oli viel\u00e4kin sen jalometallipitoisuudessa, mutta t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4tettiin ja taattiin ly\u00f6tt\u00e4jien toimesta. Tavallisille ihmisille rahat olivat hyvin konkreettinen merkki hallitsijoiden vallasta. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Turussa ly\u00f6ty penninki 1400-luvun alusta. A on Turun tunnus (Aboa, \u00c5bo). T\u00e4m\u00e4 raha on l\u00f6ytynyt Raision kirkosta.  <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ruotsin rahaj\u00e4rjestelm\u00e4n perustana oli markka, joka jakaantui 8 \u00e4yriin, 24 aurtoon ja 192 penninkiin. \u00c4yrit ja markat olivat l\u00e4pi keskiajan kuitenkin vain laskennallisia rahayksik\u00f6it\u00e4: \u00e4yrej\u00e4 alettiin ly\u00f6d\u00e4 vasta vuonna 1522 ja markkoja vuonna 1536. Aluksi ly\u00f6tiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n penningin rahoja, kunnes 1300-luvulla It\u00e4meren alueella penningin rinnalle tuli isompi raha, aurto (Ruotsissa \u00f6rtug ja Liivinmaalla artig). Keskiajalla ei viel\u00e4 k\u00e4ytetty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Ruotsin rahoja. It\u00e4meren piirin eri valuutat olivat verrattavissa toisiinsa ja varsinkin kaupank\u00e4ynnin my\u00f6t\u00e4 eri maiden rahat levisiv\u00e4t koko alueelle. Suomen l\u00f6yt\u00f6aineistossa t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy erityisesti liivinmaan rahojen yleisess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 koko keskiajan l\u00e4pi. Liivinmaan rahoja ei k\u00e4ytetty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kansainv\u00e4lisess\u00e4 kaupassa, vaan isossa osassa maata ne olivat p\u00e4\u00e4asiallinen maksuv\u00e4line, joilla my\u00f6s maksettiin merkitt\u00e4v\u00e4 osa veroista. Kun rahanly\u00f6nti Turussa alkoi 1400-luvun alussa, rahat vastasivat aluksi arvoltaan Liivinmaan, eik\u00e4 Ruotsin rahoja.<\/p>\n\n\n\n

Rahank\u00e4ytt\u00f6 arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Rahat olivat heti keskiajan alusta saakka t\u00e4rke\u00e4 osa taloutta. L\u00e4hinn\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa kuitenkin yhteiskuntaa organisatorisella tasolla. Kirjallisista l\u00e4hteist\u00e4 ilmenee, ett\u00e4 Suomen alueella rahat olivat harvinaisia 1300-luvun puoliv\u00e4liin saakka. Kirkon kymmenykset ja maalliset verot maksettiin p\u00e4\u00e4osin muilla tuotteilla, sis\u00e4maassa turkiksilla, Uudellamaalla voissa ja Ahvenmaalla hylkeill\u00e4. My\u00f6s piispan- ja pappien maksut maksettiin p\u00e4\u00e4osin turkiksilla tai viljalla. Turussa osa tuotteista vaihdettiin rahaksi, mutta riippuen olosuhteista ei siell\u00e4k\u00e4\u00e4n aina ollut tarpeeksi rahaa kirkon kymmenyksien maksuun. Vuonna 1328 kymmenys olisi ollut 516 markkaa penningeiss\u00e4, mutta ainoastaan 86 markkaa voitiin toimittaa eteenp\u00e4in. Pietarin penninki\u00e4 Vatikaanille ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n maksettu johtuen maan k\u00f6yhyydest\u00e4. Vuosisadan puoliv\u00e4list\u00e4 l\u00e4htien tuli tavallisemmaksi, ett\u00e4 maiden, tilojen ja muiden tuotteiden arvo ilmoitettiin rahassa. Yleist\u00e4 oli, ett\u00e4 kaupank\u00e4ynniss\u00e4 osa maksuista suoritettiin rahalla, osa muilla kauppatavaroilla. Kansainv\u00e4liset kultarahat yleistyiv\u00e4t vuosisadan lopussa ja 1400-luvun aikana. Paikallisella tasolla maksut tehtiin pieniss\u00e4 rahoissa, joita my\u00f6hemmin vaihdettiin isommiksi. My\u00f6h\u00e4iskeskiajan verotilien ja kauppakirjojen summat osoittavat, ett\u00e4 maassa on liikkunut iso m\u00e4\u00e4r\u00e4 rahaa.  Jotta rahaveroja on voitu maksaa, ainakin osa palkoista on luonnollisesti my\u00f6s pit\u00e4nyt maksaa rahana.<\/p>\n\n\n\n

Nykyisen Suomen alueella rahank\u00e4ytt\u00f6 oli koko keskiajan, 1200-luvulta 1500-luvun loppuun asti, pitk\u00e4lti ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 ohjautuvaa. Yl\u00e4luokille raha oli ylivoimaisesti paras tapa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 asioiden arvoja ja hallinnoida suuria omaisuuksia. Rahoja k\u00e4ytettiin esimerkiksi maakaupoissa, kaupank\u00e4ynniss\u00e4 ja palkanmaksussa. Tavallisille ihmisille rahat olivat keskiajalla se v\u00e4line, jonka kautta uusien vallanpit\u00e4jien valta selkeimmin ilmeni. Kuvat rahoissa symbolisoivat uutta ylivaltaa ja rahoja k\u00e4ytettiin p\u00e4\u00e4asiassa verojen maksamiseen kirkolle ja kruunulle. Rahat toivat uuden tavan arvioida maailmaa ja tekiv\u00e4t palveluista ja omaisuudesta suoraan vertailtavissa olevia asioita yhteisen yleisesti hyv\u00e4ksytyn mittaj\u00e4rjestelm\u00e4n mukaisesti. Rahat eiv\u00e4t olleet moniulotteisia esineit\u00e4, mutta niiden k\u00e4ytt\u00f6 saattoi vaihdella tarpeen mukaan. Tavallisille ihmisille ne olivat v\u00e4lineit\u00e4, joiden kautta verojen muodossa maksettiin paikasta yhteiskunnassa. Kaupank\u00e4ynnin kautta raha voitiin vaihtaa konkreettiseen tuotteeseen ja uhrina rahalla voitiin pyyt\u00e4\u00e4 synninp\u00e4\u00e4st\u00f6\u00e4 kirkolta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Joskus rahoja on selke\u00e4sti k\u00e4ytetty muihin tarkoituksiin kuin maksuv\u00e4linein\u00e4. Kuvassa oleva rullattu aurto Eerik Pommerilaisen ajalta on metallinilmaisinl\u00f6yt\u00f6 Urjalasta.  <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n
\"\"
Turun dominikaaniluostarin kaivausten yhteydess\u00e4 l\u00f6ytyi vuonna 1901 pieni kivisaviastia, jonka sis\u00e4ll\u00e4 oli 100 keskiaikaista rahaa. Nuorimmat rahat ovat 1400-luvun puoliv\u00e4list\u00e4.  <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kirjallisten l\u00e4hteiden perusteella tied\u00e4mme, ett\u00e4 rahan k\u00e4ytt\u00f6 hallinnollisella tasolla yleistyi nopeasti. Ne kuvastavat kuitenkin harvemmin ihmisten arkista rahank\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Niist\u00e4 ei ilmene mit\u00e4 rahoja k\u00e4ytetiin pieniin maksuihin ja kuinka yleist\u00e4 rahank\u00e4ytt\u00f6 oli tavallisen kansan keskuudessa. Kun tutkitaan rahank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ruohonjuuritasolla, rahal\u00f6yd\u00f6t ovat yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 tietol\u00e4hde. Tosin nek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t tarjoa t\u00e4ysin kattavaa kuvaa rahankierrosta. Ainoastaan murto-osa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleista rahoista p\u00e4\u00e4tyi maahan ja on my\u00f6hemmin l\u00f6ytynyt. Yleens\u00e4 rahat p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t takaisin kruunulle, ne sulatettiin ja hopeasta ly\u00f6tiin uusia rahoja. L\u00f6yd\u00f6t eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n automaattisesti kerro sit\u00e4, miss\u00e4 p\u00e4in rahaa on eniten k\u00e4ytetty. Kirkkojen puulattioiden alle putosi helposti rahoja, samoin isossa v\u00e4kitungoksessa raha saattoi helposti hukkua ja tallautua maahan. Maaseudun kyl\u00e4tontilla oli taas paljon todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4, ett\u00e4 joku l\u00f6ysi maahan tippuneen rahan. <\/p>\n\n\n\n

Suomesta on l\u00f6ytynyt noin 15 000 keskiaikaista rahaa, joista suurin osa on per\u00e4isin k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4. Yhteens\u00e4 keskiajalta on 43 paremmin dokumentoitua k\u00e4tk\u00f6\u00e4, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t noin 11 000 rahaa. Jos vertaa naapurimaihin, t\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 on hyvin pieni. Yksi syy t\u00e4h\u00e4n on todenn\u00e4k\u00f6isesti se, ettei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ole ollut paljon ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 rahaa liikkeess\u00e4. Usein vanhat k\u00e4tk\u00f6t on rahapulan takia otettu uudelleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Jos ei huomioida rajalevottomuuksia id\u00e4ss\u00e4, oli keskiaika my\u00f6s varsin rauhallinen ajanjakso: t\u00e4m\u00e4 on varmasti vaikuttanut tarpeeseen k\u00e4tke\u00e4 rikkauksia, ja varsinkin siihen, etteiv\u00e4t rikkaudet ole j\u00e4\u00e4neet maahan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Viipurista, Uudenportin- ja Vahtitorninkadun kulmalta, l\u00f6ytyi vuonna 1903 kuparikattila, jonka sis\u00e4ll\u00e4 oli 2659 rahaa ja kantasormus. K\u00e4tk\u00f6 oli noin 1,8 metrin syvyydess\u00e4 puurakennuksen j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten vieress\u00e4. Nuorimpien rahojen ajoitusten mukaan rahat on todenn\u00e4k\u00f6isesti k\u00e4tketty 1520-luvun alussa.  <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Jos ei lasketa mukaan 1100-luvun hautal\u00f6yt\u00f6j\u00e4, vanhimmat Suomesta l\u00f6ytyneet keskiaikaiset rahat ovat per\u00e4isin kirkoista. Vanhin aineisto on per\u00e4isin Ahvenanmaan kirkoista, Ravattulan Ristim\u00e4elt\u00e4 ja Koroisten piispanistuimelta. N\u00e4ist\u00e4 paikoista ainoastaan Koroisista on merkkej\u00e4 laajemmasta rahank\u00e4yt\u00f6st\u00e4 my\u00f6s kirkon ulkopuolella. Katolisessa kirkossa rahauhrien antaminen oli vakiintunut toimintatapa. Rahaa uhraamalla voitiin pyyt\u00e4\u00e4 apua ja pelastusta. Osa rahoista ovat varmasti vahingossa pudonnut lattiarakojen v\u00e4liin, osa on ehk\u00e4 tahallaan piilotettu pyh\u00e4\u00e4n paikkaan. Joka tapauksessa, ne kertovat rahojen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 symbolisina v\u00e4linein\u00e4. Kirkosta l\u00f6ytyneet rahat osoittavat, ett\u00e4 ihmisill\u00e4 oli rahaa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 t\u00e4llaisiin tarkoituksiin. Rahojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kirkoissa nousee selke\u00e4sti 1300-luvun loppua kohti ja varsinkin 1400-luvulla. Samoihin aikoihin rahal\u00f6yt\u00f6jen m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 nousun linnoissa ja Turun kaupungissa. Satunnaisia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 on Uudenmaan kyl\u00e4tonteilta ja Hiitisten kauppapaikalta. Etel\u00e4isill\u00e4 rannikkoseuduilla rahojen yleistymiseen on varmasti vaikuttanut kaupank\u00e4ynti Liivinmaan kanssa. Samalla uhrirahojen k\u00e4ytt\u00f6 levisi my\u00f6s Karjalaan ja Pohjanmaalle. <\/p>\n\n\n\n

Ratkaiseva muutos rahank\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n vasta 1500-luvun puolella. Silloin rahal\u00f6yt\u00f6jen m\u00e4\u00e4r\u00e4 nousee tiettyjen ymp\u00e4rist\u00f6jen \u2013 eli kirkkojen, linnojen ja Turun kaupungin \u2013 ulkopuolella. Vuosisadan alun taantuma johti aluksi rahapulaan, mutta 1520-luvulta l\u00e4htien n\u00e4ytt\u00e4isi olevan yh\u00e4 enemm\u00e4n rahaa kierrossa. Rahal\u00f6yt\u00f6jen m\u00e4\u00e4r\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 ajalta v\u00e4henee tilap\u00e4isesti kirkoissa ja linnoista, kun taas k\u00e4tk\u00f6- ja yksitt\u00e4isl\u00f6yt\u00f6jen m\u00e4\u00e4r\u00e4 nousee, kuten my\u00f6s l\u00f6yd\u00f6t kaupunki- ja maaseutukohteilta. T\u00e4m\u00e4 kehitys koskee koko nykysuomen aluetta ja osoittaa, ett\u00e4 rahoja k\u00e4ytettiin 1500-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 l\u00e4htien yleisemmin my\u00f6s tavallisen kansan keskuudessa. Kaiken kaikkiaan rahal\u00f6yt\u00f6jen m\u00e4\u00e4r\u00e4 pysyy kuitenkin alhaisena 1500-luvun viimeisille vuosikymmenille saakka. <\/p>\n\n\n\n

Frida Ehrnstenin v\u00e4it\u00f6skirja Pengar f\u00f6r gemene man? : Det medeltida myntbruket i Finland <\/em>on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa http:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-951-51-5467-5<\/a>. <\/p>\n\n\n\n

* * *<\/p>\n\n\n\n

Frida Ehrnsten ty\u00f6skentelee intendenttin\u00e4 Kansallismuseon kokoelmat ja tutkimusyksik\u00f6ss\u00e4, jossa h\u00e4n vastaa museon numismaattisista kokoelmista. Marraskuussa 2019 h\u00e4n v\u00e4itteli aiheenaan keskiaikainen rahank\u00e4ytt\u00f6 Suomessa. <\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Frida Ehrnsten Nykyp\u00e4iv\u00e4n ihmiselle raha on itsest\u00e4\u00e4n selvyys: raha on vaihdonv\u00e4line, arvon s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4 ja arvon mitta. Nyky\u00e4\u00e4n suuri osa valuutasta liikkuu kuitenkin ainoastaan elektronisessa muodossa, kun viel\u00e4 joitakin vuosikymmeni\u00e4 sitten konkreettisilla rahoilla oli huomattavasti isompi merkitys. T\u00e4m\u00e4 muutos on ollut iso ja nopea, mutta yhteiskunnallisella tasolla rahojen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto keskiajalla oli varmasti huomattavasti isompi mullistus. Raha […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[12,1],"tags":[123,122,124],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1644"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1644"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1644\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1670,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1644\/revisions\/1670"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1644"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1644"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1644"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}