{"id":2051,"date":"2021-07-02T13:47:56","date_gmt":"2021-07-02T10:47:56","guid":{"rendered":"http:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=2051"},"modified":"2021-07-02T13:48:02","modified_gmt":"2021-07-02T10:48:02","slug":"keskiajan-kuvat-ja-menneisyyden-kuvittelu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=2051","title":{"rendered":"Keskiajan kuvat ja menneisyyden kuvittelu"},"content":{"rendered":"\n

Janika Aho<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ilmestyi Anneli Kannon fiktiivinen romaani Rottien pyhimys<\/em> (Gummerrus), joka kertoo 1400-luvun lopulla rakennetun Hattulan keskiaikaisen kirkon sein\u00e4maalausten tekij\u00f6ist\u00e4. Romaani sijoittuu 1500-luvun alkuun, jolloin kuvitteellinen maalariryhm\u00e4 saapuu Hattulaan kes\u00e4ksi toteuttamaan t\u00e4m\u00e4n suuren maalaushankkeen. Heid\u00e4n mukaansa liittyy pian paikallinen savenvalaja, nuori nainen nimelt\u00e4 Pelliina. Romaanissa her\u00e4\u00e4v\u00e4t mielikuvituksekkaasti el\u00e4m\u00e4\u00e4n niin maalariryhm\u00e4n j\u00e4senten ja toteutusta valvovien henkil\u00f6iden v\u00e4liset j\u00e4nnitteet kuin maalarien kokemat taiteellisen ty\u00f6skentelyn tuskatkin. Pelliinan hahmo on tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n kansannainen, joka ihmettelyll\u00e4\u00e4n johdattelee lukijaa pohtimaan kuvia ja niiden synty\u00e4 ja jonka kasvutarina muodostuu romaanin p\u00e4\u00e4juoneksi. Juonen ohella romaani kuvailee ja selitt\u00e4\u00e4 lukijalleen 1500-luvun keskiaikaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 Hattulassa eri hahmojen kautta. Tutuksi tulevat niin kirkonmenoihin liittyv\u00e4t latinankieliset termit, maatalousty\u00f6n vuodenkierto kuin elintarvikkeiden markkinahinnatkin.<\/p>\n\n\n\n

Teos her\u00e4tti melko laajaa huomiota mediassa (HS<\/a>, YLE,<\/a> Kulttuuritoimitus.fi<\/a>). Keskiajan taiteen tutkijat puolestaan ihmetteliv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 mediahuomiota. Useissa artikkeleissa ja uutisissa oli nimitt\u00e4in nostettu esille paitsi romaani kirjallisena tapauksena, my\u00f6s kirjailija Kanto jonkinlaisena Hattulan kirkon maalausten asiantuntijana. Kirjailija on toki tehnyt valtavan ja osin hyvin ansioituneen taustatutkimuksen, mutta t\u00e4m\u00e4 ei varsinaisesti tee kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n viel\u00e4 asiantuntijaa. Monissa artikkeleissa my\u00f6s sekoittuu romaanin inspiraation ja menneisyyden kuvittelun pohdinta ja \u201dfaktatieto\u201d Hattulan sein\u00e4maalauksista \u2013 oli t\u00e4m\u00e4 tieto sitten tutkimukseen nojaavaa tai ei.<\/p>\n\n\n\n

Keskiajan taiteen tutkimuksen kannalta ongelmallinen l\u00e4hestymistapa oli esimerkiksi Ylen artikkelissa<\/a>, jossa toistuivat monet keskiaikaisiin kirkkomaalauksiin liitetyt harhak\u00e4sitykset, kuten k\u00e4sitys \u201dhuonosti maalaamisesta\u201d esikuvien puutteessa. Esimerkiksi artikkelissa nostetaan evankelista Markusta symboloiva siivek\u00e4s leijona, jonka ulkoasun Kanto selitt\u00e4\u00e4 sill\u00e4, etteiv\u00e4t keskiaikaiset maalarit olleet n\u00e4hneet leijonaa. T\u00e4llainen k\u00e4sitys keskiajan kuvista liittyy vahvasti taiteen arvottamiseen kuvaustavan \u201drealistisuuden\u201d mittarilla, eik\u00e4 huomioi keskiajankin taiteeseen kuuluvaa tyylittely\u00e4, luovuutta ja idean kuvaamista n\u00e4k\u00f6isyyden sijaan.<\/p>\n\n\n\n

Keskiaikaisia kirkkoja ja niiden maalauksia tuntuu tutkijan n\u00e4k\u00f6kulmasta vaivaavan el\u00e4v\u00e4inen tarinaperinne. Se esiintyy useammin maalauksista k\u00e4ydyss\u00e4 keskustelussa kuin varsinainen tutkittu tieto. T\u00e4m\u00e4 on harmillista, koska n\u00e4in yleinen historiak\u00e4sitys ja mielikuvat keskiajan kuvista j\u00e4\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n legendojen varassa. Yksi t\u00e4llainen on HS:n<\/a> ja YLE:n artikkeleissakin<\/a> esiin nostettu v\u00e4ite siit\u00e4, ett\u00e4 Hattulan kirkon Syntiinlankeemus -aiheessa Aatami ja Eeva peitt\u00e4isiv\u00e4t genitaalejaan \u201dlapsekkaasti saunavihdoilla\u201d viikunanlehtien sijaan. T\u00e4st\u00e4 aiheesta on kirjoittanut uskontotieteilij\u00e4 Aila Viholainen vuoden 2015 v\u00e4it\u00f6skirjassaan, kumoten k\u00e4sityksen saunavihdoista ja siten my\u00f6s Eeva ja Aatami -kuvauksen erityisest\u00e4 \u201dsuomalaisuudesta\u201d.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Syntiinlankeemus -aihe Hattulan kirkon kuorin etel\u00e4sein\u00e4ll\u00e4, 1500-luvun alku. Kuva: Janika Aho. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Tarinat ja perim\u00e4tieto ovat eri asia kuin se, mit\u00e4 maalauksista tiedet\u00e4\u00e4n tutkimuksen ansioista. Keskiajan taiteesta tehty tutkimus paljastaa kuitenkin maalauksista v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 ja kiinnostavia seikkoja kuin tarinat. Yksi t\u00e4llainen seikka vaikkapa Hattulan maalausten aiheissa esiintyv\u00e4t monet Neitsyt Marian ihmeteoista kertovat kuva-aiheet, jotka osaltaan liitt\u00e4v\u00e4t maalauskokonaisuuden yleiseurooppalaiseen mariologiseen ikonografiaan ja rikkaaseen Neitsyt Marian ihmetekoja k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4n, aidosti keskiaikaiseen tarinaperinteeseen. Helena Edgren on laatinut v\u00e4it\u00f6skirjansa englannin kielell\u00e4 aiheesta vuonna 1993. Julkaisujen englanninkielisyys onkin varmasti yksi syy siihen, miksi uusi tutkimus saavuttaa yleis\u00f6n huonommin kuin vanhentunut tieto, kuten Katri Vuola kirjoitti blogitekstiss\u00e4\u00e4n \u201dOnko fakta fiktiolle pahasta?<\/a> \u201d. On kuitenkin journalistin vastuulla tehd\u00e4 ero asiantuntijan ja taustaty\u00f6t\u00e4 tehneen kirjailijan v\u00e4lill\u00e4. Hyv\u00e4ss\u00e4 journalismissa erotellaan faktatieto ja mielikuva \u2013 uutisartikkeli voi tarinallistaa fiktiivisen romaanin syntyprosessia, muttei kertoa tarinoita menneisyydest\u00e4 faktana.<\/p>\n\n\n\n

On toki jollakin asteella ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 asiantuntijan tunnistaminen keskiajan historiaan perehtyneist\u00e4 ihmisist\u00e4 voi olla haastavaa. Keskiaikaa tai keskiajan taidetta koskeva yleissivistys on yleisesti ottaen heikkoa, eik\u00e4 se ole ihmek\u00e4\u00e4n, jos tarkastelee keskiajan kulttuurihistorian roolia peruskoulu- ja lukio-opinnoissa. On valitettavan yleinen k\u00e4sitys, ett\u00e4 keskiajasta Suomessa \u201dei tiedet\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n.\u201d Se, ett\u00e4 jostakin aiheesta tiedet\u00e4\u00e4n vain hyvin v\u00e4h\u00e4n, on suhteellinen k\u00e4site ja yleens\u00e4 kertoo lausujansa perehtyneisyyden puutteesta. T\u00e4m\u00e4 akateemisessa maailmassa tuttu ajatuskiemura ilmenee yleens\u00e4 opiskeluvaiheen pohdinnoissa \u2013 esimerkiksi kandidaatintutkielmaa, gradua tai v\u00e4it\u00f6skirjan tutkimussuunnitelmaa laatiessa ajatus aiheen tutkimattomuudesta tuntuu relevantilta l\u00e4ht\u00f6kohdalta, kunnes v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti t\u00f6rm\u00e4\u00e4 aiheen monitahoisuuteen, laajaan tutkimuskentt\u00e4\u00e4n ja kytk\u00f6ksiin eri ilmi\u00f6iden ja teoreettisten viitekehysten v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Keskiajan kuviin liitetyist\u00e4 k\u00e4sityksist\u00e4 yksi sitkeimmist\u00e4 toistuu niin romaanissa kuin siit\u00e4 kirjoitetuissa artikkeleissakin \u2013 nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 keskiajalla ihmiset eiv\u00e4t juuri n\u00e4hneet kuvia ja t\u00e4ten kirkkomaalaukset ja niiden toteuttaminen olivat jotain mystist\u00e4, jota \u201dtavallinen ihminen\u201d ei voinut k\u00e4sitt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n k\u00e4sityksen sekoittuminen luterilaiseen kuvak\u00e4sitykseen, jossa kirkkomaalausten funktio on opettaa tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 rahvasta uskonkappaleista el\u00e4\u00e4 valitettavan voimakkaasti liitettyn\u00e4 keskiajan kirkkomaalauksiin.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llainen k\u00e4sitys j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin huomiotta keskiajan kirkkotilan visuaalisen rikkauden: Kuvia oli itseasiassa kaikkialla muuallakin kuin seiniss\u00e4. Alttarikaapit, pyhimysveistokset, kirkkotekstiilit, ehtoollisv\u00e4lineet ja kirkoissa s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4t k\u00e4sikirjoitukset olivat t\u00e4ynn\u00e4 kuvia. Lis\u00e4ksi on huomioitava, ett\u00e4 valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 keskiajan kuvia on kadonnut keskiaikaisten puukirkkojen ja muiden puisten rakennusten mukana. Meille s\u00e4ilynyt fragmentaarinen aineisto on siis vain murto-osa t\u00e4st\u00e4 kaikesta. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet esineet ja maalaukset ovat nekin kuluneita, muokattuja, osin tuhoutuneita. Fragmentaarisuudessaan t\u00e4t\u00e4 aineistoa voisi kuvailla jonkinlaisen valtavan puun rangaksi, josta puutuvat niin oksat, lehdet kuin lehtien tuhannet v\u00e4ritkin.<\/p>\n\n\n\n

Itse romaani, Rottien pyhimys<\/em>, on kuitenkin ensisijaisesti keskiajan taiteen tutkijalle suuri ilo. Kirja on romaanina vet\u00e4v\u00e4\u00e4 ja viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 luettavaa. 1500-luvulle sijoittuvia romaaneja ei ole suomeksi kirjoitettu mitenk\u00e4\u00e4n liiallisesti ja uskoisin, ett\u00e4 teos varmasti her\u00e4tt\u00e4\u00e4 monien lukijoiden kiinnostuksen keskiaikaisia kirkkoja ja kirkkomaalauksia kohtaan. Teoksen kansigrafiikasta tuli kyll\u00e4kin mieleeni l\u00e4hinn\u00e4 kiireess\u00e4 itse laatimani power point -liuska keskiajan taidetta k\u00e4sittelev\u00e4lle luennolle.<\/p>\n\n\n\n

Tarinallisuudella on paikkansa ja kirjailijan vapaus on t\u00e4ysin kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6n edellytys taiteen syntymiselle. Journalismilla, kuten tieteell\u00e4kin, on kuitenkin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 velvollisuuksia: L\u00e4hdekritiikki, asiantuntijoiden kuuleminen, faktojen tarkistaminen sek\u00e4 itsens\u00e4 korjaaminen. Olisi minustakin ollut hauskempaa ja helpompaa kirjoittaa iloitteleva kirja-arvio vuoden historiallisen romaanin tapauksesta, kun tehd\u00e4 tyls\u00e4sti velvollisuuteni ja puuttua tieteenalaani koskevaan, per\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 juttuja levittelev\u00e4\u00e4n keskusteluun. Eevan ja Aatamin saunavihdat saattavat vaikuttaa mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 yksityiskohdalta suuressa historiak\u00e4sityksen kuvassa, mutta v\u00e4it\u00e4n, ettei n\u00e4in ole. Pienet yksityiskohdat, ihmisten mieliin j\u00e4\u00e4v\u00e4t tarinat, muokkaavat k\u00e4sityksi\u00e4mme ja mielikuviamme \u2013 my\u00f6s menneisyydest\u00e4. Niin kauan kuin menneisyyden kuvia katsotaan kuin ne olisivat jotakin puolittaista, naiivia fiktiota, j\u00e4\u00e4 my\u00f6s historia- ja ihmisk\u00e4sityksemme helposti sen varaan.<\/p>\n\n\n\n

* * *<\/p>\n\n\n\n

FM Janika Aho on keskiajan taidehistorian tutkija, joka laatii v\u00e4it\u00f6skirjaansa Suomen keskiaikaisista kirkkomaalauksista Koneen S\u00e4\u00e4ti\u00f6n apurahalla.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Lis\u00e4\u00e4 tietoa ajankohtaisesta keskiajan taiteen tutkimuksesta: Carving Out Transfomations \u2013 Muutoksen veist\u00e4j\u00e4t -hanke: https:\/\/blogit.utu.fi\/wooden\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Tekstiss\u00e4 mainittu FM Katri Vuolan blogiteksti SKS:n V\u00e4h\u00e4isi\u00e4 lisi\u00e4 <\/em>-blogissa: http:\/\/neba.finlit.fi\/blogi\/onko-fakta-fiktiolle-pahasta\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Keskustelua asiantuntijuudesta keskiajan taiteen saralla luvassa my\u00f6s kes\u00e4n aikana julkaistavassa Kidutetut Neitsyet -podcastin jaksossa, jossa vieraana on yliopistonlehtori, dos. Elina R\u00e4s\u00e4nen.<\/p>\n\n\n\n

\n