{"id":225,"date":"2015-11-04T21:07:13","date_gmt":"2015-11-04T19:07:13","guid":{"rendered":"http:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=225"},"modified":"2015-11-04T21:07:13","modified_gmt":"2015-11-04T19:07:13","slug":"kuukausiesitelma-what-do-i-know-some-medieval-strategies-on-knowledge","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=225","title":{"rendered":"Kuukausiesitelm\u00e4: What do I know? Some medieval strategies on knowledge"},"content":{"rendered":"<p><em>Olli Lampinen-Enqvist<\/em><\/p>\n<p>Glossan kuukausiesitelm\u00e4ss\u00e4 27.10.2015 keskiajan filosofian apulaisprofessori Jos\u00e9 Filipe Silva (HY) esitteli keskiaikaista tieto-oppia. Silva k\u00e4sitteli erityisesti Aristoteleeseen nojautuvia ajatuksia, jotka hallitsivat tietoteoreettista keskustelua 1200-luvun puoliv\u00e4lin tienoilla Filosofin teosten tultua saataville latinalaisessa kristikunnassa.<\/p>\n<p>Vastaus kysymykseen, mit\u00e4 voidaan tiet\u00e4\u00e4, riippuu tietysti siit\u00e4, mit\u00e4 on olemassa. Aristoteelisessa mallissa on olemassa muotoja ja materiaa. Aistimaailman oliot ovat substansseja, joissa yhdistyv\u00e4t muoto ja materia. Substansseihin puolestaan liittyy aksidensseja eli satunnaisia ominaisuuksia, jotka eiv\u00e4t m\u00e4\u00e4rit\u00e4 olion olemusta: p\u00f6ll\u00f6j\u00e4 on monen kokoisia ja v\u00e4risi\u00e4, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 horjuta niiden p\u00f6ll\u00f6ytt\u00e4. P\u00f6ll\u00f6n olemus on se, mik\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 kaikkia p\u00f6ll\u00f6j\u00e4. T\u00e4m\u00e4n jaottelun mukaisesti tieto voi kohdistua joko universaaleihin olemuksiin (eli substanssimuotoihin), jolloin on kyse \u00e4lyllisest\u00e4 ymm\u00e4rryksest\u00e4; tai aksidensseihin, jolloin on kyse aistihavainnosta.<\/p>\n<p>On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 keskiajalla pidettiin arvokkaana juuri universaaleja totuuksia koskevaa ymm\u00e4rryst\u00e4. Robert Grossetesten mukaan tieto sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4 on demonstratiivista tietoa totuudesta, joka on absoluuttinen ja muuttumaton. Silvaa kiinnosti kuitenkin aistihavaintoihin nojaava aksidentaalinen tieto.<\/p>\n<p>Keskiaikaisen ajattelun mukaan aistihavainnon kohteena voi olla paitsi ominaisuuksia kuten v\u00e4rej\u00e4, \u00e4\u00e4ni\u00e4, makuja, kokoja, liikkett\u00e4 tai m\u00e4\u00e4ri\u00e4 my\u00f6s yksitt\u00e4isi\u00e4 substansseja. T\u00e4ss\u00e4 nykyaika ehk\u00e4 eroaa 1200-luvusta: emme ajattele tuolien ja kissojen olevan aistien kautta annettuja sellaisenaan, vaan havainnon j\u00e4sent\u00e4minen tapahtuu aivoissa.<\/p>\n<p>Keskiajan aristoteelisissa malleissa aistiminen tarkoitti aistien potentiaalin aktualisoitumista. Silm\u00e4ll\u00e4 on aina potentiaali n\u00e4hd\u00e4, mutta se vaatii sopivat olosuhteet (kuten valaistun, l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6n), jotta havainnon kohde voi vaikuttaa siihen. T\u00e4m\u00e4n vaikutuksen selitt\u00e4minen oli haaste keskiajan filosofeille. Miten kappale saattoi kaukovaikuttaa havaitsijaan v\u00e4limatkan p\u00e4\u00e4st\u00e4?<\/p>\n<p>Ratkaisuksi ehdotettiin muun muassa silmist\u00e4 ammuttavia s\u00e4teit\u00e4, jotka yhdist\u00e4v\u00e4t havaitsijan ja kohteen. Vaikutusvaltaisempi oli arabi Alhacenin (965\u20131040) teoria: jokaisen kappaleen jokainen piste s\u00e4teilee v\u00e4ri\u00e4 jokaiseen suuntaan, mutta ainoastaan silm\u00e4\u00e4n juuri oikeassa kulmassa osuva s\u00e4de \u2013 yksi pistett\u00e4 kohden \u2013 havaitaan. N\u00e4in silm\u00e4\u00e4n piirtyy representaatio kappaleesta. Roger Bacon (1214\u20131294) kehitti oppia edelleen ja esitti, ett\u00e4 kappaleet projisoivat muotoa tai voimaa (<i>species<\/i>), joka edusta kappaleen ominaisuuksia ja saa havaitsijan havaitsemaan. My\u00f6s Tuomas Akvinolainen (1214\u20131274) vetosi t\u00e4m\u00e4ntyyppiseen aristoteeliseen selitykseen.<\/p>\n<p>Malli, jossa aineellinen kappale vaikuttaa kausaalisesti havaitsijaan, ei ollut t\u00e4ysin kiistaton. Augustinolainen sielun ja materian dualismi oli ristiriidassa aristotelismin kanssa. Ei ollut mahdollista, ett\u00e4 alhaisempi aineellinen substanssi m\u00e4\u00e4r\u00e4isi kausaalisesti sielun toimintaa. Augustinus oli itse esitt\u00e4nyt, ett\u00e4 sielu tulee tietoiseksi ruumiissa tapahtuvista muutoksista ilman suoraa vaikutusta. T\u00e4m\u00e4 tarkennus oli kuitenkin periaatteessa sis\u00e4llytett\u00e4viss\u00e4 yll\u00e4 kuvailtuun malliin.<\/p>\n<p>Keskiaikaisille filosofeille n\u00e4k\u00f6aisti vaikuttaa olleen aistien kultapoika. Koska havaitseminen oli muutosta \u2013 potentiaalisuuden aktualisoitumista \u2013 hankaluutena oli selitt\u00e4\u00e4 aistihavainto ilman ilmeist\u00e4 fyysist\u00e4 kontaktia. Nykyaikainen optiikka on ratkaissut osan ongelmaa. Suurempi ero nykyaikaan verrattuna on ajatus universaalin tiedon ylemmyydest\u00e4. Havainnot ovat modernille tieteelle ensisijaisia. Teoriat ja olioluokat ovat empiirisi\u00e4 yleistyksi\u00e4, joiden arvo on havaintojen ennustamisessa tai selitt\u00e4misess\u00e4. Keskiajantutkijoina olemme kiinnostuneita historiallisista aksidensseista, emmek\u00e4 odotakaan oivaltavamme keskiajan universaalia olemusta.<\/p>\n<p>Silvan esitelm\u00e4n perusteella voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vaikka 1200-luvun filosofiset ongelmat askarruttavat viel\u00e4 nykyihmisi\u00e4, n\u00e4k\u00f6kulma on muuttunut. Lukemattomista historiallisista jatkuvuuksista huolimatta k\u00e4sityksemme tiedosta ja sen suhteesta todellisuuteen eroaa radikaalisti kahdeksansadan vuoden takaisesta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Olli Lampinen-Enqvist Glossan kuukausiesitelm\u00e4ss\u00e4 27.10.2015 keskiajan filosofian apulaisprofessori Jos\u00e9 Filipe Silva (HY) esitteli keskiaikaista tieto-oppia. Silva k\u00e4sitteli erityisesti Aristoteleeseen nojautuvia ajatuksia, jotka hallitsivat tietoteoreettista keskustelua 1200-luvun puoliv\u00e4lin tienoilla Filosofin teosten tultua saataville latinalaisessa kristikunnassa. Vastaus kysymykseen, mit\u00e4 voidaan tiet\u00e4\u00e4, riippuu tietysti siit\u00e4, mit\u00e4 on olemassa. Aristoteelisessa mallissa on olemassa muotoja ja materiaa. Aistimaailman oliot ovat [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[5],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/225"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=225"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/225\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":240,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/225\/revisions\/240"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=225"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=225"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=225"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}