{"id":859,"date":"2018-11-02T00:03:20","date_gmt":"2018-11-01T22:03:20","guid":{"rendered":"http:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=859"},"modified":"2018-11-02T00:03:20","modified_gmt":"2018-11-01T22:03:20","slug":"keskiaikaisen-kuoleman-historiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/?p=859","title":{"rendered":"Keskiaikaisen kuoleman historiasta"},"content":{"rendered":"

Kirsi Kanerva<\/em><\/p>\n

Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4, kekri ja halloween on yleisesti liitetty edesmenneisiin, olivat n\u00e4m\u00e4 sitten pyhimyksi\u00e4 tai muita vainajia ja kuoleman voimia. Edesmenneit\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole vain muisteltu, vaan yleens\u00e4kin erilaiset vuodenkierron katkoksiksi koetut ajankohdat, kuten juhlay\u00f6t, ovat perinteisesti olleet niit\u00e4 hetki\u00e4, jolloin vainajien on uskottu palaavan el\u00e4vien maailmaan. N\u00e4ist\u00e4 ja muusta kuoleman tematiikasta keskiajan kontekstissa saatiin esimakua jo aiemmin syksyll\u00e4, kun Glossan j\u00e4senille tarjoutui mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuulemaan kuoleman historiasta oikeushistorian professori Mia Korpiolan (TY) ja Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Anu Lahtisen (HY) yhdistetyss\u00e4 esitelm\u00e4- ja kirjanjulkistamistilaisuudessa. Kyseess\u00e4 ei itse asiassa ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhden vaan per\u00e4ti kolmen teoksen julkistamistilaisuus, joiden teemaan esitelm\u00e4osuus linkittyi. Tilaisuuden aikana saatiin kuulla keskiajan ja varhaisen uuden ajan eurooppalaisesta kuolemasta ja kuolemaan valmistautumisen tavoista, mutta my\u00f6s edell\u00e4 mainitun kolmen teoksen synty- ja toimitusprosessista.<\/p>\n

Korpiolan ja Lahtisen kolmen julkaisun sarjasta ensimm\u00e4inen sai alkunsa Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa ja siell\u00e4 vuonna 2013 k\u00e4ynniss\u00e4 olleen Argumenta-hankkeen my\u00f6t\u00e4. Korpiola ja Lahtinen j\u00e4rjestiv\u00e4t kollegiumissa maaliskuussa 2013 kansainv\u00e4lisen konferenssin aiheesta \u201dPreparing for Death in Medieval and Early Modern Europe\u201d. Osittain konferenssissa esitettyjen puheenvuorojen pohjalta ilmestyi ensin kaksikon toimittamana COLLeGIUM-sarjassa vuonna 2015 open access -julkaisu Cultures of Death and Dying in Medieval and Early Modern Europe<\/em><\/a>. Teoksen artikkeleissa tarkastellaan keskiajan ja varhaismodernin ajan eurooppalaista kuolemankulttuuria. Seuraavaa kahta artikkelikokoelmaa Korpiola ja Lahtinen ty\u00f6stiv\u00e4t seuraavien vuosien aikana, ja ty\u00f6n tuloksena t\u00e4n\u00e4 vuonna ilmestyi kaksi uutta n\u00e4k\u00f6kulmaa keskiajan ja varhaismodernin ajan kuoleman historiaan. N\u00e4ist\u00e4 Dying Prepared in Medieval and Early Modern Northern Europe<\/em> -teos (Brill) keskittyy kuolemaan valmistautumiseen, ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ilmestynyt Planning for Death: Wills and Death-Related Property Arrangements in Europe, 1200\u20131600<\/em> (Brill) k\u00e4sittelee perint\u00f6asioita.<\/p>\n

Artikkelikokoelmien my\u00f6t\u00e4 avautuu laaja n\u00e4k\u00f6kulma keskiajan ja varhaismodernin ajan kuoleman historiaan. Siit\u00e4 saatiin tilaisuuden aikana my\u00f6s esimakua, kun teosten toimittajat kertoivat tutkimusten pohjalta syntyneist\u00e4 havainnoistaan. Teemaa eri n\u00e4k\u00f6kulmista tarkastelevien teosten pohjalta nousee esimerkiksi esille joitain kuolemakulttuurin universaaleja piirteit\u00e4, sek\u00e4 toisaalta vain tietyille kulttuureille ja ajanjaksoille erityisi\u00e4 piirteit\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Hieronymus Bosch: Death and the Miser (c. 1485\/1490)<\/figcaption><\/figure>\n

Keskiajalla ja viel\u00e4 varhaismodernina aikanakin kuolemisella prosessina oli suuri merkitys, sill\u00e4 ajasta ikuisuuteen siirtyv\u00e4 joutui huomioimaan my\u00f6s asemansa tuonpuoleisessa. Ihmisen tuli siis osata kuolla oikein. Ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mahdollistuisi, laadittiin keskiajalla esimerkiksi kuolemisen taitoon (ars moriendi<\/em>) opastavia kirjoja. Ideaalitilanteessa yksil\u00f6 kuoli hyvin valmistautuneena \u2013 syntins\u00e4 tunnustaneena, synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n saaneena, ehtoollisen vastaanottaneena ja viimeisen voitelun saaneena \u2013 sek\u00e4 l\u00e4heistens\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Esitelm\u00e4illan aikana saatiin kuulla muun muassa siit\u00e4, miten aika ajoin k\u00e4vikin niin, ettei yksil\u00f6n kuolema muistuttanut mill\u00e4\u00e4n tavoin yleist\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 kuolemasta. Usein t\u00e4llaisissa tapauksissa voitiin kuitenkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jokin kiertotie, jonka kautta kehnolta lopulta vaikuttava poismeno voitiin lopulta sekin n\u00e4hd\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 kuolemana. Joskus esimerkiksi kuolema oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4, eik\u00e4 kuoleva v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut toiminut kuolemisen taidon oppien mukaisesti. T\u00e4llaisessa tapauksessa pidettiin mahdollisena, ettei kuoleva p\u00e4\u00e4sisi taivaaseen. Teosten artikkelien pohjalta hahmottuu kuitenkin sellainen kuva, ett\u00e4 hankalimmissakin tilanteissa yleens\u00e4 jotain kuitenkin aina keksittiin.<\/p>\n

Ihmisill\u00e4 oli erilaisia strategioita varmistaa oma taivaspaikkansa. Vaikka esimerkiksi itsemurhaa pidettiin kristikunnassa syntin\u00e4, varhaismodernista pohjolasta l\u00f6ytyy my\u00f6s tapauksia, joissa itsens\u00e4 surmaamista suunnitteleva saattoi tahallaan syyllisty\u00e4 tai tunnustaa rikoksen, josta rangaistuksena oli kuolema. T\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s itsetuhoinen yksil\u00f6 saattoi valmistautua poismenoonsa ars moriendi<\/em> -oppaiden antaman esimerkin tavoin ripitt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 ennen kuolemaansa. Mestauslavalle menossa oleva tuomittu saattoi h\u00e4nkin n\u00e4in valmistautua kuolemaansa hyv\u00e4n kristityn tavoin, vaikka kuolemantuomio sin\u00e4ns\u00e4 ei ollutkaan ihanteellinen tapa irtautua maallisesta vaelluksesta.<\/p>\n

Tilaisuuden aikana sivuttiin my\u00f6s keskiajan kuvausta nykykulttuurin tuotteissa: keskiajan kuolinvuode oli hyvin toisenlainen kuin millaisena se nykyajan elokuvissa usein kuvataan. Kuolinvuode oli hyvin sosiaalinen paikka. Kuolevat eiv\u00e4t olleet yksin tai pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4heisimpien ihmisten seurassa, vaan ihmiset tulivat j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isi\u00e4 kuolevalle. Kuolinvuoteen vierell\u00e4 saattoi viett\u00e4\u00e4 aikaa suurikin joukko ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Keskiajan kuolinvuode oli merkitt\u00e4v\u00e4 paikka my\u00f6s siksi, ett\u00e4 sill\u00e4, mit\u00e4 kuolinvuoteella sanottiin, oli suuri merkitys. Jos kuoleva muutti mielens\u00e4 perinn\u00f6njaosta viel\u00e4 kuolinvuoteella, tuli nuo muuttuneet ajatukset huomioida. Ne olivat kirjaimellisesti kuolevan \u201dviimeinen tahto\u201d, vaikka kuoleva aiemmin olisikin jakanut omaisuutensa toisin.<\/p>\n

Esityksen aikana tuli esille my\u00f6s er\u00e4s mielenkiintoinen ero ruotsalaisen ja muun eurooppalaisen kulttuurin v\u00e4lill\u00e4. Ruotsissa kuolevan oli hyvin vaikea tehd\u00e4 sukulaisistaan perinn\u00f6tt\u00f6mi\u00e4. Muualla Euroopassa ik\u00e4v\u00e4n omaisen j\u00e4tt\u00e4minen perinn\u00f6tt\u00e4 oli helpompaa. Ruotsissa vastaava onnistui vain tyt\u00e4rten kohdalla. T\u00e4ll\u00f6inkin tytt\u00e4rest\u00e4 voitiin tehd\u00e4 perinn\u00f6t\u00f6n vain, jos t\u00e4m\u00e4 oli solminut avioliiton tai harjoittanut haureutta vastoin vanhempiensa tahtoa.<\/p>\n

My\u00f6s omistusoikeutta suvun maahan pidettiin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ja sukumaat pyrittiin s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman suvun hallussa. Joskus t\u00e4m\u00e4 pyrkimys saattoi johtaa siihen, ett\u00e4 maita siirtyi perint\u00f6n\u00e4 vain muutamille perheenj\u00e4senelle kun taas toiset j\u00e4iv\u00e4t ilman, vaikka laki ei n\u00e4in olisi edellytt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n. Naimattomat sisaret ja veljet saattoivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 sukutilalle piioiksi ja rengeiksi. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin olleen niin, ett\u00e4 odotukset oli ilmeisesti sis\u00e4istetty, eik\u00e4 tilanteesta valitettu. Reunaehdot sille, miten maita sai luovuttaa, olivat kuitenkin Ruotsissa j\u00e4yk\u00e4t. Jos luovutettu maa ei ollut mennyt l\u00e4hiomaiselle tai kirkolle, voitiin luovutukset my\u00f6hemmin my\u00f6s perua.<\/p>\n

Korpiola ja Lahtinen pohtivat esityksens\u00e4 aikana my\u00f6s toimitusty\u00f6ss\u00e4 esille nousseita tutkimuseettisi\u00e4 huomioita. Katsoessaan l\u00e4hdett\u00e4 omasta ajastaan k\u00e4sin tutkija saattaa esimerkiksi kokea, ettei menneisyyden toimija toimi rationaalisesti. Silloin kun l\u00e4hde merkkin\u00e4 menneisyydest\u00e4 on syntynyt, on tuota toimintaa kuitenkin voitu pit\u00e4\u00e4 hyvinkin j\u00e4rkev\u00e4n\u00e4. Useille keskiajan ihmisille pyrkimys v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 joutumista helvettiin tai vaikkapa alistuminen siihen, ett\u00e4 suvun maat annettiin vain yhdelle sisarukselle eik\u00e4 niit\u00e4 pilkottu pienempiin osiin, oli todenn\u00e4k\u00f6isesti hyvin rationaalinen ratkaisu. Menneisyyden ihmiset onkin otettava vakavasti, vaikkei ehk\u00e4 uskokaan kaikkea, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kertovat ja vaikka omat arvomme olisivatkin erilaiset.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirsi Kanerva Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4, kekri ja halloween on yleisesti liitetty edesmenneisiin, olivat n\u00e4m\u00e4 sitten pyhimyksi\u00e4 tai muita vainajia ja kuoleman voimia. Edesmenneit\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole vain muisteltu, vaan yleens\u00e4kin erilaiset vuodenkierron katkoksiksi koetut ajankohdat, kuten juhlay\u00f6t, ovat perinteisesti olleet niit\u00e4 hetki\u00e4, jolloin vainajien on uskottu palaavan el\u00e4vien maailmaan. N\u00e4ist\u00e4 ja muusta kuoleman tematiikasta keskiajan kontekstissa saatiin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[41,44,40,43,42],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/859"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=859"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/859\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":862,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/859\/revisions\/862"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=859"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=859"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.glossa.fi\/wp\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=859"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}