Raikkautta kehossa

Marika Räsänen

Tammikuun pakkasissa moni meistä on saanut tuntea raikkautta ilmassa ja kehossa – kylmyyttäkin. Glossan Tieteiden yön tapahtumassa 10.1. Tieteiden talolla, salissa 312 tunnelma oli kuitenkin lämmin, tiivis. Pidimme esityksen ”Resonaatiota Tuomas Akvinolaisen seurassa”, jonka aikana tarjoilimme maistiaisia keskiaikaisesta gregoriaanisesta kirkkolaulusta ja kerroimme tutkimuksesta hankkeessamme Näe, kuule, tunne, koe. Moniaistinen kokemuksellisuus Tuomas Akvinolaisen muistojuhlissa.

Hankkeessa on ollut kyse juuri siitä, mistä Tieteiden yön tapahtumassakin: yhdessä lauletun ja koetun musiikin harjoittamisesta tänään ja dominikaaniyhteisön laulamasta ja kokemasta musiikista eilen, ergo keskiajalla. Tieteiden yön maistiainen laulupajoista sisälsi joitakin pieniä resonaatioharjoituksia Hilkka-Liisa Vuoren ohjaamana. Yhdessä harjoittelimme myös kolmea laulua Tuomas Akvinolaisen translaatiojuhlan liturgiasta.

Kuva hankkeen laulupajasta Turun tuomiokirkossa Aboagora-tapahtuman yhteydessä. Valokuvaaja: Otto Väätäinen.

Hankkeen aikana keräsimme osasta laulupajoista osallistujien ajatuksia ja kokemuksia paperille kirjoitettuina, nimettöminä. Otsikko ”Raikkautta kehossa” on juuri yksi noista kommenteista. Resonaatioon viitatiin papereissa usein esimerkiksi näin: ”laulun aikana ääni värisi läpi kehon” tai [tunsin] ”äänen värinän ja kehon rentouden”. Laulujen sisällön pohdinnat olivat harvemmassa mutta yksi kommentti oli tällainen: [ajattelin, että] ”laulu oli aika mystinen ja että tämä on toinen maailma mikä ei ole millään tavalla sidonnainen meidän maailmaamme”. Tieteiden yössä emme keränneet palautteita. Toivomme kuitenkin, että tämä pieni johdatus Tuomas Akvinolaisen keskiaikaiseen liturgiaan avasi läsnäolijoiden tietoisuutta kehollisen kokemuksen ja gregoriaanisen kirkkolaulun yhtymäkohdista.

Harjoitusten ja laulamisen jälkeen laajensimme Seppo Heikkisen kanssa sitä kontekstia, missä olimme juuri laulamalla vierailleet (eli toimimme samassa järjestyksessä kuin aina ennenkin laulupajojen yhteydessä – ensin omakohtainen laulukokemus, sitten tutkijoiden tiedot). Laulut olivat poimintoja Tuomas Akvinolaisen juhlavaa translaatiota ylistävästä tapahtumasta, eli siitä, kun hänen reliikkinsä siirrettiin Italiasta Toulouseen talvella 1368–1369. Valituissa kappaleissa korostui ilo, jonka pyhäinjäänteiden siirto Ranskaan aiheutti ja sitä edeltävä suru reliikkien huonosta kohtelusta Italiassa. Kuten jo tästä arvata saattaa, kyse ei siis ollut vain uskonnollisesta hurskaudesta ja pyhimyksen kunnioituksesta vaan kilpailusta ja politiikasta, jossa pyhimysten reliikeillä oli painava asema keskiajan maailmassa.

Koneen säätiön tukema hankkeemme Näe, kuule, tunne, koe päättyi virallisesti vuoteen 2018 mutta tieteellinen pääjulkaisumme The Medieval Offices of Saint Thomas Aquinas on vielä tulossa (Sibelius Akatemian DocMus-sarja, julkaistaan keväällä 2019). Arvioin hanketta erittäin onnistuneeksi mutta ajattelen myös, että vastaavanlaisille hankkeille olisi vielä paljon tilausta. Lopulta kaikesta globaalisuudestamme ja Internetistä huolimatta olemme ja ajattelemme yllättävänkin pienesti: pyhäinjäänteet, niiden tärkeys ja toimintakyky eivät suinkaan ole mennen, keskiajan maailman hassuja tarinoita vaan lähinaapureidemme (globaalissa mielessä) arkipäivää eteläisessä Euroopassa, ja lähempänäkin, jopa ”rationaalisena” tunnetun Saksan lukemattomissa kaupungeissa. Tuntemalla paremmin yhteistä menneisyyttä myös nykyisyytemme olisi rikkaampi – ja ymmärtäväisempi!

Colmar, Bibliothèque municipale (Les Dominicains de Colmar), Ms 310, f. 227v. Kuva: Marika Räsänen.

Näe, kuule, tunne, koe. Moniaistinen kokemuksellisuus Tuomas Akvinolaisen muistojuhlissa -monitieteistä ja taiteellista hanketta on johtanut Marika Räsänen (FT) ja siinä ovat työskennelleet Hilkka-Liisa Vuori (MuT), Seppo Heikkinen (FT), Antti Lampinen (FT) ja kirkkolauluja Johanna Korhonen. Voit tutustua hankkeeseen paremmin osoitteessa www.ossagloriosa.org.

Jaa:
error