Karolina Kouvola
Viime joulukuussa Helsingin yliopistosta väitellyt FT Ville Walta esitelmöi 21.4. Glossalle väitöskirjansa aiheesta, vadstenalaisesta kirjakulttuurista ja sen tulkinnasta. Birgittalainen Vadstenan luostari oli kaksoisluostari, jossa oli aikakaudelleen harvinaisen suuri kirjasto. Täysin varmaa tietoa luostarissa käytettyjen kirjojen lukumäärästä ei ole, mutta hyllymerkkeihin pohjautuvien laskelmien mukaan luostarin kirjastossa olisi ollut yli 1500 nidettä. Kirjasto on poikkeuksellisen hyvin säilynyt, ja se sisältää myös muuta asiakirja-aineistoa. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen Walta on tarkastellut luostarin kirjastoa kokonaisuutena ottaen huomioon sekä veljien että sisarten kirjastot, kirjahankinnat sekä käsikirjoitustuotannon. Tavoitteena on ollut Vadstenan sijoittaminen yleiseen eurooppalaiseen kontekstiin ja haastaa aiemmat käsitykset luostarin omaleimaisesta kirjakulttuurista.
Vadstenan luostarisäännöt ovat yksi avain luostarin kirjakulttuurin tulkitsemiseen. Säännöissä veljien ja sisarten tehtävät ja sitä kautta myös heidän käyttämänsä kirjastot olivat tarkalleen eroteltu ja määritelty. Veljet saarnasivat säännöllisesti, matkustivat Euroopassa ja olivat vastuussa sisarten sielunhoidosta. Sisarten tehtäviin kuuluivat mm. opiskelu ja hengellinen oppi sekä kirjoittaminen. Veljien kirjasto näyttää sisältäneen jopa 1500 kirjaa. Kirjasto on mahdollisesti sijainnut luostarin sakariston yhteydessä, mikä on ollut tyypillinen ratkaisu keskiajan luostareissa. 1400-luvulta eteenpäin luostareilla oli omat huoneensa kirjoille, sitä ennen ne oli sijoitettu ympäri luostaria. Sisarten kirjaston koosta on vaikeampi sanoa mitään varmuudella, sillä sisarten kirjoja ei ole merkitty hyllymerkeillä toisin kuin veljien. Sisarten kirjat ovat olleet mahdollisesti pienempiä kooltaan niiden henkilökohtaisen luonteen vuoksi, ja niitä on mahdollisesti kiinnitetty pulpetteihin ruokasalissa lukemisen helpottamiseksi.
Vadstenan veljestö harjoitti passiivista ja aktiivista kirjahankintaa. Passiivisessa kirjahankinnassa luostari sai kirjoja lahjoituksina tai luostariin tulevat toivat mukanaan omia kirjojaan. Luostariin tulevat veljet olivat tavallisesti yli 25-vuotiaita, ja mahdollisesti jo opiskelleet yliopistossa. Kirja-aineistossa painottuvatkin opintojen alkuvaiheen kirjat, ja aineistosta nousee esille erityisesti käytännölliseen teologiaan painottuva kirjallisuus. Lahjoituksina luostarille tuli usein aateliston lahjoittamana liturgista kirjallisuutta, muutoin lahjoitusmateriaali oli aiheiltaan vaihtelevaa. Aktiivisen kirjahankinnan myötä kirjoja lainattiin ja vaihdettiin eurooppalaisten luostarien kesken. Lainat ja vaihdot kertovat omalta osaltaan Vadstenan luostarin kasvaneesta maineesta ja arvostuksesta. Kirjoja siirtyi myös luostarin asukkaiden mukana näiden siirtyessä perustamaan uusia birgittalaisluostareita.
Kirjoja hankittiin aktiivisesti myös kirjamarkkinoilta. 1410-luvun jälkipuolella Vadstenaan tehtiin kerralla suurempi kirjahankinta Pariisista, säilyneen kuitin mukaan yhteensä 16 teosta, joissa etenkin Raamattu ja sen kommentaarit olivat suuressa osassa. Toisella kertaa vastaavanlainen suurempi kertahankinta tehtiin Konstanzista, jolloin luostariin hankittiin yli 10 nidettä. Kirjat saattoivat olla kovin hajanaisia kokonaisuuksia; osa kirjasta saattoi olla aiemmilta vuosisadoilta, ja kirjaa oli mahdollisesti täydennetty myöhemmin. Luostari myös tilasi kirjapainoista omia kirjoja, kuten suuren painoksen Birgitan ilmestyksistä. Teoksia oli mahdollisesti tarkoitus jakaa laajalti ja vakiinnuttaa Vadstenan luostarin näkemys Birgitan teologiasta laajemmalle lukijakunnalle. Luostarissa toimi oma kirjapaino, joka tosin tuhoutui tulipalossa vain puoli vuotta perustamisensa jälkeen. Sekä veljet että sisaret kirjoittivat paljon. Suurin osa sisarten lukemista kirjoista oli kansainvälisiä teoksia, joita käännettäessä muokattiin ja saatettiin lisätä omia merkintöjä.
Tanskasta ja Norjasta tulleita käsikirjoituksia on säilynyt yllättävän vähän. Eräs selitys tähän voisi olla se, että tanskalaiset ja norjalaiset kirjat on luokiteltu ruotsalaista alkuperää oleviksi. Vadstenassa kirjoitettiin paljon saarnoja, jotka muun käytännöllisen teologian kirjallisuuden kanssa olivat tärkeitä papistolle. Vadstenan kirjasto erottuu muista luostarikirjastoista teosten suurella määrällä, jota voitiin hankkia muun muassa laajan maaomaisuuden turvin.
Vadstenan kirjoitustoiminta oli samankaltaista kuin muissakin keskiajan luostareissa. Todennäköisesti luostarilla oli kaksi pääkirjuria. Luostariin saapuvat veljet olivat jo saaneet peruskoulutusta, mutta sisaret todennäköisesti eivät osanneet kirjoittaa luostariin saapuessaan. Luostarin omassa tuotannossa tapahtuu selvä kasvu 1400-luvun lopussa ja 1500-luvun alussa, mistä voidaan päätellä sisarten kirjoitusopetuksen aktivoituminen. Veljien kirjoittamat kirjat ovat ulkoasultaan huomattavasti riisutumpia kuin sisarten kirjoittamat kirjat. Sisaret ovat saattaneet piirtää kuvia käsikirjoitusten sivuille kuvaten esimerkiksi Kristuksen kärsimysvälineitä tai haavoja. Näiden kuvien tarkoituksena oli kohdistaa rukous ja mietiskely vieläkin tehokkaammin kohti Kristusta ja Jumalaa. Sisaret saattoivat myös jättää jälkensä kirjoihin nimikirjainten muodossa, jolloin lukija saattoi lausua muutaman rukouksen käsikirjoituksen kirjoittaneelle sisarelle. Molempien konventtien kirjoja tulisikin tarkastella erillään toisistaan, sillä jo luostarisäännöissä erotettiin veljille ja sisarille erilaiset tavat lukea ja käyttää kirjallisuutta.
[really_simple_share]