Suomen keskiaikaiset linnat ja kivikirkot matkakohteina

Tia Niemelä

Suomesta löytyy varsin kattava kokoelma keskiaikaisia linnoja ja kivikirkkoja. Poikkeuksellinen loppukesä ja syksy koronatilanteen vuoksi luo osaltaan hyvän mahdollisuuden tutustua näihin kotimaan kohteisiin ulkomaanmatkojen ollessa haasteellisia. Monia linnoja ja kirkkoja voi ihastella myös menemättä itse rakennukseen sisälle. Lisäksi raunioituneet kohteet mahdollistavat elämyksen menneisyydestä ulkotilassa ja helpottavat turvavälin pitämistä muihin vierailijoihin. Monet kohteet sijaitsevat yllättävän lähellä toisiaan ja samalla kerralla voikin käydä tutustumassa useampaan keskiaikaiseen linnaan tai kivikirkkoon. Asutusta ja ihmistoimintaa on monissa paikoissa ollut myös ennen keskiaikaa, joten lähistöltä voi löytyä myös mielenkiintoisia varhaisempia kohteita. Arkeologisia kohteita voi etsiä kätevästi Kulttuuriympäristön palveluikkunasta (https://www.kyppi.fi/).

Keskiaikaisista kivikirkoista Suomessa on kirjoittanut erityisesti Markus Hiekkanen, jonka teos Suomen keskiajan kivikirkot (2014) toimiikin hyvänä oppaana, jos suunnittelee tutustumisretkeä kirkkoihin. Keskiaikaisiin linnoihin voi puolestaan tutustua tarkemmin esimerkiksi teoksen Muinaisuutemme jäljet (Haggrén et al. 2015) keskiaikaosiota selailemalla.

Raaseporin linna ja liuta kivikirkkoja Uudellamaalla

Länsi-Uudellamaalla Raaseporin kaupungissa sijaitsee Uudenmaan maakunnan parhaiten säilynyt linna. Linna on rakennettu nykypäivänä kuivalta maalta, keskiajalla vedestä, nousevalle kalliolle ja on maisemaansa voimakkaasti hallitseva rakennus yhä edelleen. Raaseporin linna on perustettu 1370-luvulla ja se on hylätty sekä raunioitunut 1500-luvulla. Itse linnaa ja myös sen ympäristöä on tutkittu arkeologisesti useita vuosia. Erityisesti linnan itäpuolella sijaitsevan Slottsmalmenin viime vuosien tutkimukset ovat valottaneet sitä, millaista esineistöä linnalla on käytetty ja mitä eläimiä on syöty (ks. esim. Knuutinen 2015). Käynnissä olevia arkeologisia tutkimuksia voi seurata Facebookissa: Raasepori Slottsmalmen – Raseborg Slottsmalmen sekä Instagramissa raasepori_slottsmalmen. Vielä elokuun ajan linnassa voi vierailla joka päivä, mutta syksylläkin linna on auki lauantaisin ja sunnuntaisin aina syyskuun loppuun saakka. Raaseporin linnassa käy Museokortti.

Inkoossa niin ikään Uudenmaan länsiosassa, vain noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, sijaitsee Inkoon keskiaikainen kivikirkko. Inkoon kirkkoa koristavat sisältä kalkkimaalaukset. Mielenkiintoinen maalausaihe on pohjoisseinässä oleva kuolemantanssi eli La Danse Macabre -aiheinen maalaus. Kuolemantanssi oli yleinen aihe myöhäiskeskiajalla, mutta Inkoon maalaus on kuitenkin ainoa laatuaan Suomessa. Kuolemantanssi-maalauksia ei tunneta myöskään muualta keskiaikaisesta Ruotsin valtakunnasta (Hiekkanen 2014: 434). Inkoon kuolemantanssi-maalauksessa kuolleet kävelyttävät eri yhteiskuntaluokkia edustavia hahmoja kädestä pitäen.

Inkoon kirkon pohjoisseinän kuolemantanssiaiheinen maalaus.

Lohja on Inkoon naapurinkunta, joten siellä sijaitsevaan keskiaikaiseen kivikirkkoon voi suunnata vaikka samalla reissulla kuin Inkooseenkin. Lohjan Pyhän Laurin kirkossa on Hattulan kirkon lisäksi eniten maalauksia kaikista Suomen keskiaikaisista kivikirkoista. Maalaukset peittävätkin lähes kaikki kirkon sisätilat. Lohjan kirkkoa on restauroitu oletettuun keskiaikaiseen asuunsa. Esimerkiksi oviaukkoja ja ikkunoita on pyritty korjaamaan keskiaikaiseen muotoon (Hiekkanen 2014: 445). Lohjan kirkossa voikin kenties saada mahdollisimman hyvän käsityksen siitä, miltä kivikirkko on keskiajalla näyttänyt.

Inkoon ja Lohjan kirkkojen lisäksi Uudellamaalla voi vierailla keskiaikaisessa kivikirkossa Sipoossa, Porvoossa, Siuntiossa, Vantaalla, Espoossa sekä Vihdissä, jossa kirkkorakennus tosin on pahasti raunioitunut. Näistä Porvoossa sijaitsee kirkon lisäksi Vanhan Porvoon kupeessa Linnamäki, jossa voi havaita keskiajalle ajoittuvia valleja. Linnamäki soveltuu hyvin ulkoiluun ja on kaunis paikka pistäytyä myös syksyllä.

Piispanlinna ja Turun linna

Kustaa Vaasan käskystä puretun Kuusiston piispanlinnan rauniot sijaitsevat Kaarinassa. Ensimmäinen maininta Kuusistosta on vuodelta 1295. Linna toimi Suomen piispojen linnana ja eroaakin siten muista Suomen alueen linnoista. Kaivauksia Kuusistossa tehtiin jo 1870-luvulla, kun Reinhold Hausen kaivoi lähes maan alle kadonneita raunioita esiin (ks. esim. Hausen 1881). Tämän jälkeenkin Kuusistoa on tutkittu arkeologisesti melko paljon ja linnan raunioita on myös restauroitu useaan otteeseen. Kuusiston linna, kuten Raaseporinkin linna on sijainnut keskiajalla saarella. Nykypäivänä maisema on varsin erilainen, mutta raunioiden eteläpuolelle rakennetulta näköalatasanteelta aukeaa yhä vaikuttava näkymä Piikkiönlahdelle ja ympärilleen voi kuvitella nyt jo kauempana sijaitsevan veden sekä linnan ennen paljon ylemmäs kohonneet seinät.

Turun linna on perustettu 1280-luvulla ja se on Suomen puolella sijaitsevista kruununlinnoista vanhin. Linna on keskiajalla rakennettu saarelle, mutta tätä nykyä se on yhteydessä mantereeseen. Linnalla on pitkä käyttöhistoria ja se onkin toiminut niin Kustaa Vaasan pojan Juhanan kuin Pietari Brahenkin hovina. Linnan tilojen lisäksi linnan historiaan pääsee tutustumaan esillä olevien esineiden kautta. Linnan pohjoinen näyttelyhalli uudistettiin 2020 ja esillä onkin yli 600 esinettä sekä vaatteita ja asusteita, joiden kautta pääsee tutustumaan 1600–1800-lukujen säätyläiskulttuuriin (Lue lisää: Pohjoisen näyttelyhallin uusi kokoelmanäyttely on avattu). Pysyvien näyttelyiden lisäksi linnassa on esillä myös vaihtuvia näyttelyitä, joihin voi tutustua täällä: Turun linnan vaihtuvat näyttelyt. Turun linnassa käy Museokortti.

Kirkkoja Kanta-Hämeessä

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on 1400-luvulta. Kirkko on toiminut jo keskiajalla pyhiinvaelluskohteena. Kirkon sisätiloja peittävät seinämaalaukset, jotka ovat Lohjan kirkon ohella Suomen parhaiten säilyneet. Nämä seinämaalaukset ovat hyvä syy vierailla kirkossa kesäaikaan, jolloin kirkkoa pidetään auki. Nyt kesäkauden ulkopuolella oven avaamisesta peritään 65 euron suuruinen maksu. Tiilirakenteinen kirkko on kuitenkin näyttävän näköinen myös ulkoapäin. Hauska yksityiskohta kirkon ulkopuolen rakenteissa on ikkunoiden yläpuolella olevat kasvoaiheiset tiilet. Näitä löytyy länsi-ikkunan kaaren huipusta, ullakonaukon yläpuolelta sekä luoteis- ja kaakkoiskumien pilareista ja Hiekkanen (2014: 284) toteaakin, että näitä maskeja on luultavasti ollut kaikissa tukipilareissa. Ulkopuolelta löytyy myös useita kaiverruksia ja puumerkkejä. Hiekkasen (2014: 285) mukaan näitä näkyy parhaiten kuori-ikkunan alapuolella kirkon ulkoseinässä.  

Kanta-Hämeessä sijaitsee Pälkäneen rauniokirkko, joka onkin katottomana ulkokohteena oivallinen retkikohde korona-aikaan. Kirkkoon kuuluvat runkohuone, asehuone sekä sakaristo. Jo ennen kirkkoon sisälle menemistä kannattaa huomio kiinnittää länsipäätyyn ja sen ulkoseinässä oleviin kalkkimaalauksiin sekä kolmeen koristekomeroon. Myös länsipäädyn ullakonaukko on säilynyt alkuperäisenä (Hiekkanen 2014: 319). Pälkäneen kirkolla on suoritettu arkeologisia kaivauksia. Esimerkiksi kirkon asehuoneen ja sen ulkopuolen kaivauksissa löydettiin useita hautoja sekä hautauksiin liittyviä esineitä kuten käärinliinoissa käytettyjä neuloja, arkkujen nauloja sekä pronssinappeja (Vuoristo 2011: 26-27). Vuoden 1992 kaivauksissa puolestaan saatiin mahdollisesti esiin alttareiden perustuksia (Jussila 1992: 10).  

Rengon keskiaikaista kirkkoa on Hattulan tavoin pidetty mahdollisena pyhiinvaelluskohteena. Rengon kirkossa keskiaikaista on sen pohjamuoto, mutta seinät ovat uudemmat. Kirkko rappeutui keskiajan lopussa ja se hylättiin käytöstä 1600-luvun puolivälissä (Hiekkanen 2014: 323). Tästä huolimatta kahdeksankulmaisen pohjan omaava kirkko on vierailun arvoinen kohde. Sen pohjamuoto poikkeaa muista keskiaikaisista kivikirkoista ja on siten ainutlaatuinen. Rengon kirkon historiaa esittelee sen lähellä sijaitseva Härkätien museo. Museo on auki kesällä sunnuntaisin, mutta myös sopimuksen mukaan.

Lähteet:

Haggrén, G., Halinen, P., Lavento, M., Raninen, S. & Wessman, A. (toim.) 2015. Muinaisuutemme jäljet. Gaudeamus, Helsinki.

Hausen, R. 1881. Kuustö slott. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.

Hiekkanen, M. 2014. Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Jussila, T. 1992. Pälkäneen rauniokirkon koekaivaus 1992.

Knuutinen, T. 2015. Jätteiden lumoa, stratigrafisia hankaluuksia ja mahtava juhannustulva – Katsaus Raaseporin Slottsmalmenin kesän 2015 kaivauksiin. SKAS 3/2015. 23-29.

Vuoristo, K. 2010. Pälkäne Rauniokirkko. Myöhäiskeskiaikaisen kivikirkon asehuoneen kaivaus 31.5.–18.6.2010 ja 21.–22.7.2010. Museoviraston rakennushistorian osaston arkisto (MV/RHOA).

* * *

Tia Niemelä on arkeologian ja historian opiskelija Helsingin yliopistosta ja tekee arkeologian pro gradu -työtään keskiaikaisista raamattufragmenteista. Loppukesästä hän on ollut mukana Raaseporin linnan kaivauksissa.

Jaa: