Kulttuurihistoriaa ryhmätyöskentelynä: Premods-verkoston tapaaminen Turussa

Karolina Kouvola

Premods-verkosto järjesti Turun yliopiston Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies kanssa yhteistyössä syyskuun 23.–25. päivä pohjoismaisen tutkijatapaamisen keski- ja esimoderniin aikaan keskittyneille jatko-opiskelijoille. Premods-verkosto perustettiin vuonna 2011 Uumajan yliopiston keskiajan ja esimodernin ajan jatko-opiskelijoiden toimesta. Perustamistapaamisen jälkeen verkosto on kokoontunut vuosittain ja nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Seuraava tapaaminen pidettäneen Bergenissä, Norjassa vuonna 2016. Tapaamisilla on ollut joka kerta oma teemansa ja tällä kertaa teemana oli sopivasti turkulaisittain kulttuurihistoria.

Aihetta lähestyttiin ryhmäkeskusteluiden kautta. En ollut aiemmin työskennellyt ryhmissä tutkijaverkostotapaamisissa, mutta ryhmätyöskentely tuntui toimivan hyvin kahdenkymmenen hengen osallistujajoukolla. Keskusteluotsikot käsittelivät kulttuurihistorian teemoja kuten sukupuolta ja uskontoa, ongelmia ja perusteita sekä ylipäänsä sitä, miten tutkijat määrittelevät kulttuurihistorian. Jokaiselle keskusteluryhmälle annettiin kysymyspaperi, jossa näitä teemoja pohdittiin eri näkökulmista. Tavoitteena ei ollut saavuttaa yhtä kaiken kattavaa konsensusta, vaan saada eväitä omiin pohdintoihin koskien kunkin omaa väitöstyötä.

Osallistuin itse keskusteluun politiikasta kulttuurihistorian teemana. Keskustelu polveili kansainvälisestä poliittisesta tilanteesta tiedepolitiikkaan. Ryhmässämme keskusteltiin erityisesti historiantutkijan mahdollisuuksista toimia poliittisesti tai kommentoida poliittista tilannetta. Rajanveto kulttuurihistorian ja muun historiantutkimuksen välillä osoittautui haastavaksi kysymykseksi. Toisaalta raja-aidat tuntuvat teennäisiltä, mutta toisaalta kulttuurihistorian oppiaine on syystäkin kehittynyt omanlaisekseen. Lopulta päädyimme toteamaan, että kulttuurihistoria pyrkii liittämään historialliset ilmiöt laajempaan kulttuuriseen kontekstiin, eli erilaisiin yhteyksiin, jotka ilmenevät kulloisessakin historiallisessa lähteessä – oli kyse sitten kirjeistä tai oikeuden pöytäkirjoista. Tämä olisi omaleimaista kulttuurihistorialliselle lähestymistavalle.

Viimeisessä ryhmässä keskityimme lähteisiin ja niihin liittyviin ongelmiin. Pääasiallisena haasteena koimme lähde- ja itsekritiikin: lähteet on kirjoitettu tiettyä tarkoitusta varten, joten on todella tärkeää tiedostaa omat ennakko-odotukset ja -asenteet lähteitä kohtaan. Lähteet sisältävät myös hiljaisuuksia, joita on tärkeää kuulostella. Tällä tarkoitetaan nimenomaan sitä, ketkä eivät puhu lähteissä eli kenen näkökulma jää puuttumaan.

Koin saavani Premods-verkostotapaamisesta uusia näkökulmia ja tuuletusta ajatuksilleni omaa väitöstutkimustani ajatellen. Ryhmätyöskentelyn myötä keskustelu toisten jatko-opiskelijoiden kanssa oli välittömämpää kuin jos kaikki olisivat esittäneet oman paperinsa ja muut olisivat passiivisesti kuunnelleet. Kaksikymmentä henkeä oli sopiva määrä mielekkäiden keskusteluryhmien toteuttamiseen ja järjestäjät olivat selvästi suunnitelleet ryhmäkeskusteluiden toteuttamisen huolella. Jokaisessa ryhmässä toimi sihteeri, ja keskusteluista kootaan vielä yhteinen esitys.