Maria Kallio
Turun yliopistossa tarkastettiin perjantaina 2. lokakuuta FM Mikko Kaukon väitöskirja Jöns Budde och hans skrifter – yngre fornsvenskt textmaterial och mannen bakom det. Virallisena vastaväittäjänä toimi nordistiikan professori Henrik Williams Uppsalan yliopistosta ja kustoksena professori Camilla Wide Turun yliopistosta. Kauko väitteli pohjoismaisista kielistä ja tilaisuus oli siten lektiota lukuun ottamatta ruotsinkielinen. Koska tutkimus käsittelee ensisijaisesti Jöns Budden tekemiä tyylillisiä ja kielellisiä valintoja tämän kääntämissä teksteissä, odotin keskustelun johtavan ennen pitkää muinaisruotsin morfologian hienouksiin. Lopputulos oli kuitenkin jotain muuta.
Kauko tutki väitöskirjassaan 1400-luvun jälkipuoliskolla Naantalin luostarissa vaikuttaneen Jöns Budden latinasta muinaisruotsiin kääntämiä tekstejä. Tutkimuksen lähdeaineisto käsittää kaikki Buddeen aikaisemmassa tutkimuksessa yhdistetyt tekstit, joiden pohjalta Kaukon tarkoituksena oli tutkia, minkälaisia tekstejä Budde käänsi ja mihin tarkoitukseen. Väittelijän mukaan ruotsinkieliset käännökset toimivat ennen kaikkea apuvälineinä ja kommentaareina latinankielisen Raamatun lukemisessa. Kiinnostava esimerkki tästä ovat birgittalaismunkin kääntämät Raamatun tekstit. Budden valitsemien kirjojen joukossa olivat muun muassa Ruutin, Esterin ja Juditin kirjat, joista varsinkin jälkimmäinen herätti myös vastaväittäjän kiinnostuksen. Kirjan päähenkilö Judit kun ei istu perinteiseen nöyrän ja kuuliaisen naisen muottiin, vaan pelastaa tarinassa kansansa juottamalla sotapäällikkö Holoferneen humalaan ja leikkaamalla tämän pään irti.
Lähes täyteen ahdettu luentosali (allekirjoittanut mukaan lukien) nautti vastaväittäjän johdattelemasta, ajoittain huumorin värittämästä keskustelusta täysin siemauksin. Pienten yksityiskohtien sijaan keskustelu liikkui kontekstin ja käsitteiden kautta Budden käyttämään kieleen ja kääntäjään itseensä. Yksi tärkeimmistä huomioista koski keskiaikaisen auktorin määritelmää, sillä väittelijä tarkasteli Buddea ensisijaisesti kääntäjänä eikä niinkään kirjailijana. Vastaväittäjä halusi kyseenalaistaa tämän tulkinnan, sillä hänen mukaansa keskiaikainen tapa kirjoittaa oli aivan toinen kuin nykyään.
Esille nousivat myös Jalmari Jaakkolan kansallisen historiankirjoituksen huuruista lausutut tulkinnat Jöns Budden roolista Suomen ensimmäisenä kirjailijana ja eurooppalaisen humanismin edustajana (Jaakkola on sovittanut ensimmäisen humanistin viittaa myös piispa Maunu Särkilahden harteille). Todellisuudessa Buddesta itsestään tiedetään hyvin vähän, sillä käännösten lisäksi juuri muuta lähdeaineistoa ei ole säilynyt. Kaukon mukaan parhaan käsityksen Budden persoonallisuudesta saakin tämän kääntämistä teksteistä.
Mikko Kaukon väitöskirjan sähköinen versio on luettavissa täällä.
Lektio puolestaan löytyy täältä.