Tuomo Fonsén
Vuonna 2017 vietettävä luterilaisen reformaation 500. juhlavuosi näkyy myös kielentutkimuksessa. Olihan ’uskonpuhdistus’ merkittävä liikkeelle paneva voima Euroopan kansakielten historiassa (mainittakoon sivumennen: uskonpuhdistus on alkuperältään suora suomennos Saksassa valistusajalla muodostetusta termistä Glaubensreinigung).
Saksassa huomio on kiintynyt luterilaiseen raamatunkäännökseen, joka on tarkoitus julkaista reformaation merkkivuoden johdosta uudelleen tarkistettuna. Kuitenkin, toisin kuin 1900-luvun revisioissa, nyt käynnissä olevassa revisiossa ei tarkoituksena ole enää Raamatun kielimuodon modernisointi ja arkipäiväistäminen, vaan päinvastoin palaaminen takaisin Lutherin käännösratkaisuihin. Syyt tähän ovat kahdenlaiset. Yhtäältä on tunnustettu Lutherin merkitys Jumalan sanan tulkitsijana, joka käännöksellään onnistui tavoittamaan sekä teologisen täsmällisyyden että retorisen loistokkuuden. Toisaalta on myös herännyt ymmärrys Raamatun perinteisen kielimuodon kulttuurisesta arvosta, sillä sukupolvet yhdistävä ’raamattukieli’ nähdään merkittävänä kieltä rikastuttavana lisärekisterinä. Henkinen kulttuuriperintö on yhtä arvokasta kuin materiaalinen!
Suomessa Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies (TUCEMEMS) järjesti 23.–24.10.2015 kansainvälisen kielitieteellisen tapahtuman Languages in the Lutheran Reformation, joka lähestyi reformaatiota monikielisyyden näkökulmasta ja jonka tavoitteena oli tehdä näkyväksi reformaation vaikutusta eri kielissä. Lähtökohtana oli kielten liittyminen osaksi Euroopan laajuista vaikutteiden leviämisen verkostoa eri teksti(laji)en kuten raamatunkäännösten, virsien, pamflettien, katekismusten ja saarnojen välityksellä. Tarkasteltaviin kieliin kuuluivat englanti, hollanti, islanti, latvia, liettua, puola, ruotsi, saksa, suomi, tanska, tšekki ja viro. Vaikka tutkittua tietoa on runsaasti eri kielten sisäisistä kehityskuluista, vaikutteiden liikkumista kielten välillä on tätä ennen tutkittu vain vähän. Tapaamisen tulokset julkaistaan kokoomateoksessa Languages in the Lutheran Reformation: Textual Networks and the Spread of Ideas, jonka on tarkoitus ilmestyä TUCEMEMS:in Crossing Boundaries -sarjassa.
Turussa on niin ikään vahvasti edustettuna vanhan kirjasuomen tutkimus, joka käytännössä kohdistuu juuri reformaatioajan lähdeaineistoon. Monitieteisen tutkimuksen (kielitiede, kirkkomusiikin tutkimus, liturgiikka) kohteina ovat muun muassa käsikirjoitukset kuten täydellisen suomenkielisen kirkkokäsikirjan sisältävä Westhin koodeksi 1500-luvun alkupuolelta ja Kangasalan Missale Aboensen suomenkielinen messukirja; käsikirjoitukset todistavat konkreettisesti reformaation etenemisestä ja kansankielen käytön lisääntymisestä Suomessa. Vanhan kirjasuomen tutkimuksen tueksi on tuotettu Agricola-tietokanta, ja myös muiden varhaisten suomenkielisten kirjoittajien tekstejä on julkaistu digitaalisessa muodossa. Hengellisen kielen (raamatunsuomennokset, messukäsikirjat, virret) lisäksi myös 1500- ja 1600-luvun laki- ja virkakieli (esim. Codex Aitolahti) on noussut kielitieteen tutkimuskohteeksi.
Kirjoittaja on Turun yliopiston saksan kielen dosentti