Kirsi Kanerva
Keskiajan arturiaaninen, tarunhohtoisesta kuningas Arthurista ja tämän ritareista kertova kirjallisuus, jota Miika Norro on käsitellyt Glossaen blogissa aiemmin, herättää mielenkiintoa myös pohjoismaisesta keskiajasta kiinnostuneiden keskuudessa. Kyseisen tarinaperinteen tuntemus levisi Skandinaviaan jo 1100–1200-luvuilla ja vaikutti kansankieliseen kirjallisuuteen, erityisesti Islannissa.
Vanhin Skandinaviassa käännetty arturiaaninen teksti oli Prophetiae Merlini eli ”Merlinin ennustus”, joka on osa Geoffrey Monmouthilaisen 1130-luvulla kirjoittamaa teosta Historia regum Britanniae. Geoffreyn teos tunnettiin Islannissa jo 1100-luvun lopulla. ”Merlinin ennustuksen” käänsi runomuotoon 1200-luvun tietämillä islantilainen benediktiinimunkki Gunnlaugr Leifsson (k. 1218/1219). Käännös tunnetaan nimellä Merlínússpá.
Koko Historia käännettiin samaan aikaan kuin Merlínússpá tai hieman sen jälkeen, todennäköisesti Islannissa. Kyseinen käännös tunnetaan nimellä Breta sögur. Teoksen kääntäjää ei tunneta, mutta hän oli todennäköisesti latinankieltä taitava kirkonmies Gunnlaugrin tavoin. Alkuperäinen käännös ei ole säilynyt, mutta saagasta tunnetaan nykyään kaksi versiota. Toinen keskittyy tiukemmin historiallisen tiedon välittämiseen kun taas toista versiota voidaan lukea arturiaanisena ritariromanssina.
Breta sögurin kaksi eri versiota ovat hyvä esimerkki keskiajan skandinaavisesta käännöstoiminnasta: alkuperäistekstejä ei välttämättä käännetty suoraan ja kirjaimellisesti, vaan ne pikemminkin käännettiin vastaanottavalle kulttuurille. Tarpeettomina pidettyjä kohtia voitiin jättää pois, selityksiä lisättiin tai tekstiä muokattiin muuten. Joskus käännöksen lähteenä on voinut olla useampi teos, joiden pohjalta on kirjoitettu omakielinen mukaelma. Myöhemmät kopioijat ovat lisäksi voineet muokata tekstiä omien ja työn tilaajien kiinnostusten ja tavoitteiden mukaisesti. Esimerkiksi Breta sögurin tapauksessa tämä tarkoitti tiukasti tapahtumiin ja henkilöihin keskittyvää historiankuvausta tai ihmisten ulkonäköä ja tunneilmaisua korostavaa ilmaisua.
Geoffreyn latinankielisen Historian jälkeen kuningas Arthurin tarinan pohjalta alettiin laatia latinaa taitamattomalle kuulijakunnalle omakielisiä, runomuotoisia ritariromansseja ja lyyristä runoutta (lais). (Ks. myös Miika Norron artikkeli Glossae-blogissa.) 1200-luvun alkupuolella Norjan kuningas Haakon IV Haakoninpoika (1204–1263, hallitsijana 1217 alkaen), jolla oli suhteita useisiin ulkomaisiin hallitsijoihin ja näiden hoveihin sekä erityisesti Englantiin ja kuningas Henrik III:een (1207–1272, hallitsi 1216–1272), aloitti mittavan arturiaanisen kirjallisuuden käännöstoiminnan. Tutkimuksessa näistä kuningas Haakon IV:en aikana tuotetuista käännöksistä puhutaan käännettyinä ritarisaagoina (riddarasögur). Niille on yhteistä se, että toisin kuin runomuotoiset alkuperäistekstit, ne ovat kaikki proosamuodossa.
Ensimmäinen kuningas Haakon IV Haakoninpojan käännättämä eurooppalainen ritariromanssi oli 1100-luvulla eläneen ja vaikuttaneen Thomas de Bretagnen teos Tristan. Sen käännös tunnetaan nimellä Tristrams saga ok Ísöndar. Saagan käännös on laadittu vuonna 1226. Tristrams saga kertoo Tristanin ja Isolden traagisen rakkaustarinan. Se on ainoa säilynyt Thomas de Bretagnen Tristan-romanssin kokonaisuudessaan välittävä eurooppalainen teksti.
Kuningas Haakon IV mainitaan käännöksen tilaajaksi myös kahden muun ritarisaagan käsikirjoituksessa ja yhdessä lais-runojen kokoelmassa. Nämä ovat 1100-luvulla vaikuttaneen Chrétien de Troyes’n teoksen Yvain (Le Chevalier au lion) pohjalta tehty käännös Ívens saga, Möttuls saga, joka perustui ranskalaiseen runoelmaan Le Lai du cort mantel/Le Mantel mautaillié sekä pääosin Marie de Francen (aktiivisena 1160–1215) lais-runouden pohjalta laadittu, 21 lyhyttä tarinaa sisältävä kokoelma nimeltä Strengleikar. Kaksi Strengleikar-kokoelman runoelmaa, Geitarlauf (alkup. Chèvrefeuil) ja Januals ljóð (alkup. Lanval) ovat osa kuningas Arthurista kertovaa tarinaperinnettä.
Muita Norjassa käännettyjä Chrétien de Troyes’n teoksia olivat Erec et Enide sekä Perceval/Le Conte du Graal. Näistä ensin mainittu tunnetaan nimellä Erex saga. Parcevals saga taas kertoo Parcevalin tarinan ja siitä erillinen Valvens þáttr keskittyy ritari Gawainin seikkailuihin. Erex sagan, Parcevals sagan ja Valvens þáttrin osalta käsikirjoituksissa ei ole mainintaa käännöksen tilaajasta. Tutkijat ovat kuitenkin olettaneet, että myös nämä teokset käännettiin kuningas Haakon IV:en aikana ja toimeksiannosta. Kääntäjät ovat todennäköisesti olleet kirkonmiehiä; esimerkiksi Tristrams saga mainitsee kääntäjäkseen ”veli Robertin”.
Vaikka arturiaanisesta kirjallisuudesta suuri osa käännettiin Norjassa, ei käännösten käsikirjoituksia ja kopioita ole juurikaan säilynyt Norjassa vaan pelkästään Islannissa. Voidaankin sanoa, että juuri islantilaiset säilyttivät nämä ritarisaagat. Keskiajalta peräisin olevia käsikirjoituksia on kuitenkin säilynyt vain muutamia. Monet nykyään tunnetuista käsikirjoituksista ovat reformaation jälkeiseltä ajalta. Kopioita on kuitenkin runsaasti. Niiden perusteella on syytä olettaa, että käännetyt ritarisaagat ovat olleet kaikkien aikojen suosituin saagalaji Islannissa.
Norjan kuninkaan hovissa käännettyjen ritarisaagojen lisäksi arturiaanista kirjallisuutta käännettiin ja sitä on säilynyt myös itäisessä Skandinaviassa. Käännösten toimeenpanijana oli Norjaa vuosina 1299–1319 hallinneen kuningas Haakon V Magnúsinpojan saksalainen vaimo, kuningatar Eufemia (k. 1312). Hän käännätti 1300-luvun alussa eurooppalaista kirjallisuutta muinaisruotsiksi tyttärelleen, joka oli avioitunut Ruotsin kuninkaan kanssa. Käännetyt teokset tunnetaan yhteisnimellä Eufemiavisor. Ne pitävät sisällään käännöksen edellä mainitusta arturiaanisesta runoelmasta Yvain, ranskalaiseen tarinaperinteeseen pohjautuvasta ritariromanssista Floire et Blanchefort sekä saksalaisesta teoksesta Herzog Ernst. Chrétien de Troyes’n runoelmasta Yvain tehty käännös on noin vuodelta 1303 ja se tunnetaan nimellä Hærra Ivan. Toisin kuin Norjassa tehdyt arturiaanisen kirjallisuuden käännökset, Hærra Ivan on alkuperäisteoksen mukaisesti runomuodossa.
Arturiaanisen kirjallisuuden skandinaavisia käännöksiä on todennäköisesti luettu viihteenä. Niissä kuvattiin hovielämää, eurooppalaisia hallitsijoita, ylhäisten ritareiden seikkailuja ja sankarillisia taisteluita sekä heidän rakkauttaan kauniiseen neitoon. On kuitenkin katsottu, että osa tarinoista on ymmärretty opettavaisina, kristillisen moraalin mukaiseen elämään ohjaavina ja opastavina kertomuksina. Ritarisaagojen kuvaukset eurooppalaisesta hovielämästä ja ritariudesta ovat myös voineet toimia ylhäisenä pidetyn käyttäytymisen mallina. Huolimatta siitä, että tekstejä on käännettäessä muokattu jonkin verran vastaanottajakulttuuriin sopiviksi, eivät esimerkiksi Norjassa ja Islannissa tehdyt arturiaanisen kirjallisuuden käännökset kuvasta käännösajankohtansa, 1200-luvun vaihteen ja alkupuolen länsiskandinaavista kulttuuria sinänsä. Ne ovat kuitenkin vaikuttaneet muuhun keskiajalla tuotettuun saagakirjallisuuteen. Hieman myöhemmin 1300-luvulla islantilaiset alkoivat niiden innoittamina myös kirjoittaa omia fiktiivisiä hovikontekstiin sijoittuvia saagoja, joista tutkimuksessa puhutaan alkuperäisinä ritarisaagoina.
* * *
Suomenkielisiä käännöksiä arturiaanisen kirjallisuuden keskiaikaisista pohjoismaisista käännöksistä ei valitettavasti ole saatavilla. Pohjolassa tunnetuista kuningas Arthurin tarinoista kiinnostuneet voivat kuitenkin tutustua aiheeseen aluksi esimerkiksi englanninkielisten, D. S. Brewerin kustantamassa Arthurian Archives -sarjassa ilmestyneiden käännösten kautta. (Norse Romance, I–III. Toimittanut Marianne E. Kalinke. Cambridge 1999.)
Kirjallisuutta
Barnes, Geraldine. 1977. The riddarasögur: A Medieval Exercise in Translation. Saga-Book 19 (1974–1977), 403–441.
Barnes, Geraldine. 2007. The ‘Discourse of Counsel’ and the ‘translated’ Riddarasögur. Teoksessa Judy Quinn, Kate Heslop & Tarrin Wills (toim.), Learning and Understanding the Old Norse World. Essays in Honour of Margaret Clunies Ross. Brepols: Turnhout, 375–397.
Bornholdt, Claudia. 2011. The Old Norse-Icelandic Transmission of Chrétien de Troyes’s Romances: Ívens saga, Erex saga, Parcevals saga with Valvens þáttr. Teoksessa Marianne E. Kalinke (toim.), The Arthur of the North. The Arthurian Legend in the Norse and Rus’ Realms. Arthurian Literature in the Middle Ages 5. Cardiff: University of Wales Press, 98–122.
Budal, Ingvil Brügger. 2009. Strengleikar og lais. Høviske noveller i omsetjning frå gammalfransk til gammalnorsk. Bergen: University of Bergen, Faculty of Humanities, Department of Linguistics, Literary and Aestetic Studies. http://bora.uib.no/handle/1956/3477
Glauser, Jürg. 2007 [2005]. Romance (Translated riddarasögur). Teoksessa Rory McTurk (toim.), A Companion to Old Norse-Icelandic Literature and Culture. Blackwell Companions to Literature and Culture 31. Malden: Blackwell, 372–387.
Grobber, Stefanie. 2011. Breta sögur and Merlínússpá. Teoksessa Marianne E. Kalinke (toim.), The Arthur of the North. The Arthurian Legend in the Norse and Rus’ Realms. Arthurian Literature in the Middle Ages 5. Cardiff: University of Wales Press, 48–60.
Kalinke, Marianne E. 1985. Norse Romance (Riddarasögur). Teoksessa Carol J. Clover & John Lindow (toim.), Old Norse-Icelandic Literature. A Critical Guide. Ithaca & London: Cornell University Press, 316–363.
Kalinke, Marianne E. (toim. ). 1999. Norse Romance, I–III. Cambridge: D. S. Brewer.
Kalinke, Marianne E. (toim.). 2011. The Arthur of the North. The Arthurian Legend in the Norse and Rus’ Realms. Cardiff: University of Wales Press.
Marianne E. Kalinke & Phillip Marshall Mitchell. 1985. Bibliography of Old Norse-Icelandic Romances. Ithaca & London: Cornell University Press.
Pulsiano, Phillip (toim.). 1993. Medieval Scandinavia. An Encyclopedia. New York and London: Garland.
Simek, Rudolf & Hermann Pállson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
Tahkokallio, Jaakko. 2013. Monks, Clerks, and King Arthur: Reading Geoffrey of Monmouth in the Twelfth and Thirteenth Centuries. Helsinki: University of Helsinki.
Wollin, Lars. Eufemiavisorna. Svensk översättarlexikon -sivusto (luettu 11.10.2017). http://www.oversattarlexikon.se/artiklar/Eufemiavisorna
Würth, Stefanie. 1988. Der “Antikenroman” in der isländischen Literatur des Mittelalters: eine Untersuchungen zur Übersetzung und Rezeption lateinischer Literatur im Norden. Basel: Helbing & Lichtenhahn.