Leena Enqvist
Näytä meille nyt se armo, jonka sinulle toi
enkeli Gabriel, Jumalan sanansaattaja.
Sitä me maan asukkaat totisesti rukoilemme,
että sinä paljastaisit ihmisille tuon lohdun,
oman poikasi.
Kun katselemme tuota rinnalla lepäävää lasta,
voimme kaikki yksimielisesti toiveikkaina iloita.
(Christ I, osasta 9, käännös: Leena Enqvist)
Näin runoilee nimeltä tuntematon anglosaksirunoilija Neitsyt Mariasta ja Kristuksen syntymästä adventtiaiheisessa tekstissään, joka tunnetaan nykyisin nimellä Christ I. Kyseessä on oikeastaan kahdestatoista osasta koostuva runosikermä, jonka innoittajana ja jonkinlaisena pohjatekstinä ovat adventti- ja jouluaikana liturgisessa käytössä olleet antifonit. Monet näistä kuuluvat niin sanottuihin O-antifoneihin, jotka edelleenkin ovat käytössä katolisen kirkon adventtiajan liturgiassa.
Runosikermän ainut tunnettu lähde on 900-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus, joka tunnetaan nimellä ”Exeterin kirja” (Exeter Book). Käsikirjoitus sisältää laajan valikoiman erilaisia muinaisenglantilaisia tekstejä (myös teokset Christ II ja Christ III, jotka kuitenkin ovat todennäköisesti eri kirjoittajan kynästä). Koska käsikirjoitus on valitettavasti vaurioitunut, on mahdollista, että adventtirunojen sikermään on kuulunut alun perin enemmänkin osia. Tämä selittäisi sen, miksi kirjoittaja ei ole hyödyntänyt kaikkia O-antifoneja.
Sikermä tarjoaa voimakkaan lukuelämyksen keskiajasta, runoudesta tai molemmista kiinnostuneelle joulunodottajalle. Adventtirunot eivät ole vain antifonien muinaisenglantilaisia käännöksiä – pikemminkin runoilija käyttää niitä jonkinlaisena temaattisena ohjenuorana ja inspiraation lähteenä. Sikermän runoilla 1–6 ja 8–9 on jokaisella esikuvanaan jokin tietty adventti- tai jouluantifoni. Runotekstit sinänsä ovat originaaleja. Runoilta 7 ja 10–12 selvä antifoniesikuva puuttuu, mutta näidenkin teemat liittyvät adventtiin ja jouluun. Runosikermä on hyvin moni-ilmeinen, ja teemaa tarkastellaan useista toisiaan täydentävistä näkökulmista. Esimerkiksi runo seitsemän sisältää omaperäisen, Marian ja Joosefin välisen dialogin, jossa nämä muun muassa pohtivat joulun ihmeen vaikutusta arkielämäänsä ja suhteeseensa. Toisaalta alussa siteerattu runo yhdeksän painottaa Marian roolia maailman valtiattarena ja taivaan kuningattarena. Maallinen ja taivaallinen, valo ja pimeys kohtaavat runoissa voimakkaalla tavalla ja virittävät nykylukijankin adventtiajan tunnelmaan.
Itse tutustuin näihin adventtiteksteihin dos. Matti Kilpiön järjestämällä kurssilla Helsingin yliopistossa keväällä 2015. Tuolloin pääsin kääntämään osaa sikermästä suomenkielistä antologiaa varten. Tulevaisuudessa tuntemattoman runoilijan teksteihin siis päässee tutustumaan myös suomeksi Janne Harman (sikermän osat 1-7) ja allekirjoittaneen (sikermän osat 8-12) käännöksinä. Käännös on osa Alpo Honkapohjan, Risto Hiltusen, Matti Kilpiön ja Pirkko Koppisen muodostaman työryhmän käännösprojektia ”Anglosaksien aarteita: muinaisenglannin runoutta ja proosaa”.
Runoista on saatavilla myös käännöksiä nykyenglanniksi, esimerkiksi teoksissa Campbell, Jackson J. (ed.): The Advent Lyrics of the Exeter Book. (Princeton: Princeton University Press, 1959) ja Burlin, Robert B.: The Old English Advent. A Typological Commentary. (New Haven and London: Yale University Press, 1968), sekä blogissa A Clerk of Oxford.