Jouluaattona 1414 Bodenseen rannalla Etelä-Saksassa kaksi mahtimiestä tapasi aikeinaan päättää Eurooppaa ravistellut kriisi. Saksalainen kuningas Sigismund kiirehti kruunajaisistaan Aachenista kohtaamaan Pisan paavin Johannes XXIII:n. Kummankin suunnitelmissa oli, että Konstanziin kokoontunut yleinen kirkolliskokous, konsiili, yhdistäisi suuren skisman jakaman Euroopan ja päättäisi poliittisen ja uskonnollisen epävarmuuden.
Kuten tiedämme, kummankaan kannalta asiat eivät sujuneet suunnitelmien mukaan, ja seuraavaan jouluun mennessä asiat olivat kaikkea muuta kuin ratkenneet. Paavi Johannes elätteli toiveita siitä, että konsiili auttaisi häntä pääsemään eroon kahdesta muusta kilpailevasta paavista, Rooman Gregorius XII:sta ja Avignonin Benedictus XIII:sta. Sen paremmin kuningas kuin konsiiliin kokoontuneet piispat ja muut prelaatit eivät antaneet Johannekselle etusijaa, vaan huhtikuussa 1415 konsiili julistautui paaveista riippumattomaksi kristikunnan edustajaksi, joka lopulta erotti kaikki kolme paavia.
Kuningas Sigismundin kannalta suurin konsiilin tekemä virhe oli böömiläisen teologin Jan Husin tuomitseminen kerettiläiseksi ja polttaminen roviolla heinäkuussa 1415. Husin teloitus nähtiin Böömissä marttyyrikuolemana ja se muutti kirkollisen reformiliikkeen uskonnollisesta hurmoksesta voimaa saaneeksi sotilaalliseksi kapinaksi. Muutaman vuoden kuluttua ultraradikaalit tappoivat radikaaleja ja radikaalit maltillisia, ja koko loppu hallituskautensa (1437 asti) Sigismund sai kamppailla hussilaisten kanssa.
Myöhäiskeskiajan tutkijan ei ole vaikea löytää samaistumisen kohteita tutkimusajankohdastaan. On helppo eläytyä erityisesti aikakauden oppineiden tuskaan siitä, kuinka ratkaisuja ei ole näköpiirissä, ja kuinka kuninkaat, piispat ja paavit, joiden pitäisi johtaa ja näyttää esimerkkiä, ovat korruptoituneita vallan ja henkilökohtaisen vaurauden tavoittelijoita.
Mennyt syksy on ollut henkisesti raskas. Yliopistojen yt-kierrokset tuovat epävarmuutta jopa vakituisessa työsuhteessa olevien elämään. Kun perusrahoitus on niukassa, jokainen apurahakierros ja Akatemian tulokset tarkoittavat paitsi muutamien iloa myös monien surua ja pettymystä. Kaiken tämän lisäksi henkinen ilmapiiri yhteiskunnassa on kiristynyt, viha, pelko ja epäluottamus valtaavat alaa. Pahimmillaan tutkijoita pelottaa ottaa kantaa vihapostin ja uhkausten pelossa.
Sinänsä keskiajantutkijoilla on paljon ilon aihetta. Alan tutkijat menestyivät niin henkilökohtaisissa hauissa kuin merkittävissä hankehakemuksissa. Tampereen Trivium sai yliopiston tutkimuskeskuksen aseman, Suomalaiset pyhiinvaellukset keskiajalla -teos Tieto-Finlandia -ehdokkuuden, ja joulukuussa Triuvium palkittiin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Tätä kirjoittaessani (18.12.) tuli tieto, että Turun yliopiston rehtori on jatkanut TUCEMEMSin strategiarahoitusta. Myös Glossan toiminta on tavoittanut ennätysmäärän uusia kiinnostuneita, ennen kaikkea Kirsi Kanervan suunnattoman suositun syyskokousesitelmän ansiosta.
Ensi vuosi on jälleen haasteita ja kamppailuja täynnä, ja voimme todeta, että olemme ansainneet hetken hengähdystauon. Ehkä voimme löytää lohdutusta samoista teksteistä kuin keskiajan kriisin kokeneet oppineet. Boethiuksen Filosofian lohdutus (De consolatione Philosophiae) oli läpi keskiajan suosittua luettavaa, erityisesti huonoina aikoina. Kenties kuolemansellissä Rouva Filosofialta lohdutuksen löytäneellä senaattorilla on jotain sanottavaa vielä nykypäivänä:
Muovaa sieluasi parhaimman mukaan. Silloin et tarvitse ketään tuomaria jakamaan palkintoja. Olet liittynyt omin avuin ylevän olopiiriin. Mutta jos alennat mielesi arkisiin joutavuuksiin, älä sitten hae ulkopuolista kostajaa. Olet itse syöksynyt suinpäin alas kuiluun.
Filosofian lohdutus, IV kirja, pr. iv. Käännös Juhani Sarsila (2001)
On syytä kamppailla paremman maailman puolesta, mutta meistä ei itse saa tulla niiden petojen kaltaisia, joita vastaan käymme. Ja ansaitsemme välillä myös lepoa.
Rauhaisaa joulunaikaa!
Reima Välimäki, hallituksen puheenjohtaja