Marika Räsänen
Vuosi 2016 on dominikaanien jubileum. He juhlivat 800-vuotiasta historiaansa ympäri maailmaa. Tärkein juhlapaikka on Toulouse, jossa Dominicus Guzmanin katsotaan perustaneen Saarnaveljien järjestön (Ordo praedicatorum) ja saaneen sille vahvistuksen paavi Honorius III:n antamalla bullalla vuonna 1216.
Varsinaisesti muistamatta jubileumia matkustin Toulouseen 27. tammikuuta ottaakseni osaa Tuomas Akvinolaisen translaation vuosipäivän (28.1.) juhlintaan. Matka liittyi ennen kaikkea Koneen säätiön rahoittamaan projektiimme, jossa monitieteisyyden ja taiteen näkökulmasta tarkastelemme Tuomaan keskiaikaisiin juhlapäiviin liittyvää aistimellista kokemusta. (Voit seurata projektimme vaiheita täältä.) Paikallisten dominikaanien kohtaaminen, näkymät ja tunnelmat sääntökunnan vanhassa kirkossa kaupungin keskustassa veivät minut suoraan asian ytimeen, 800-vuotiseen historiaan. Sitten viime vierailuni (muistaakseni 2007) dominikaanit ja kaupungin isät yhdessä olivat muokanneet vanhasta ja suljetusta konventista avoimen, kolmella eri kielellä opastetun (ranska, espanja ja englanti) ja vierailijaystävällisen historiallisen monumentin. Vierailijoille on tarjolla kuvitteellista keskiajan äänimaailmaa, lepotuoleja ja suuria kosketusnäyttöjä, joista halukkaat saattoivat syventää tietojaan paikan historiasta, arkkitehtuurista ja maalaustaiteesta. Konventin kaupasta oli ostettavissa laadukasta kirjallisuutta ja hauskoja matkamuistoja (reliikkejä?) tavanomaisista kynistä ja pillerirasioista käsipeileihin ja muistipeleihin.
Matka menneen ja nykyisen välillä ei päättynyt suinkaan tähän. Onnekkaasti pääsin syvemmälle, itse asiassa aina dominikaani-identiteetin alkujuurille saakka Augustin Laffayn O.P. ystävällisestä kutsusta. Veli Augustin vei minut Ylä-Garonnen maakunta-arkistoon, jonka osa on keskiaikainen Toulousen dominikaanikonventin arkisto. Tämän arkiston muodostavat asiakirjat, jotka eivät tuhoutuneet protestanttien ja vallankumouksellisten aiheuttamissa tulipaloissa. Kyseessä on siis konventin kaikkein arvokkain muisto, se jota säilytettiin kirkon sakastin paksujen kiviseinien suojissa eikä puisissa arkuissa sellaisissa konventin osissa, mihin tuli pääsi vaivatta. Näiden asiakirjojen joukossa on myös Honorius III:n antama bulla, jota pidetään dominikaanisääntökunnan perustamisasiakirjana. Bulla on esineenä vaikuttava, lähemmäs metrin leveä ja lähes yhtä korkea pergamenttiarkki, jonka aitoudesta todistaa mm. yksi paavin sinetti.
Olisin tietysti halunnut kuvan tilanteesta arkistonjohtajan omassa työhuoneessa, hänen kirja- ja asiakirjaläjiensä keskellä, kun hän yhdessä kahden dominikaaniveljen kanssa syventyi jo tuntemansa tekstin tarkasteluun, mutta en rohjennut. Pelkäsin vaikuttavani liikaa turistilta enkä lainkaan professionaaliselta tutkijalta, joka on jo nähnyt kaiken. Seurasin siis vain sivusta Suurta Keskustelunaihetta. Bulla, jolle koko dominikaanien 800-vuotinen historia perustuu, ei itse asiassa kerrokaan dominikaaneista. Ei kirjaimellisesti. Dominikaaneja tai Saarnaveljiä bullassa ei mainita. Honorius antaa kuuluisat privilegiot Dominicukselle ja hänen seuraajilleen kaniikeille sekä heidän Toulousen kirkolleen. Vierailu arkistossa oli jälleen yksi hyvä muistutus lukea lähteitä yhä uudelleen, sanatarkasti, ilman olettamuksia tai ennakko-odotuksia: kuinka moni dominikaanitutkija onkaan viitannut kyseiseen bullaan Saarnaveljien järjestön perustamisasiakirjana? Huomio asiakirjan sisällöstä ei millään tavalla näytä järkyttäneen dominikaaneja tai sen enempää toulouselaisia tai paikallista piispaa, jotka Tuomaan juhlan yhteydessä iltamessussa juhlivat myös dominikaanien pitkää historiaa kaupungissa.
Reportaasi itse reliikkien juhlistamisesta on luettavissa Ossa gloriosan blogista!