Suomen keskiaikaiset linnat ja kivikirkot matkakohteina

Tia Niemelä

Suomesta löytyy varsin kattava kokoelma keskiaikaisia linnoja ja kivikirkkoja. Poikkeuksellinen loppukesä ja syksy koronatilanteen vuoksi luo osaltaan hyvän mahdollisuuden tutustua näihin kotimaan kohteisiin ulkomaanmatkojen ollessa haasteellisia. Monia linnoja ja kirkkoja voi ihastella myös menemättä itse rakennukseen sisälle. Lisäksi raunioituneet kohteet mahdollistavat elämyksen menneisyydestä ulkotilassa ja helpottavat turvavälin pitämistä muihin vierailijoihin. Monet kohteet sijaitsevat yllättävän lähellä toisiaan ja samalla kerralla voikin käydä tutustumassa useampaan keskiaikaiseen linnaan tai kivikirkkoon. Asutusta ja ihmistoimintaa on monissa paikoissa ollut myös ennen keskiaikaa, joten lähistöltä voi löytyä myös mielenkiintoisia varhaisempia kohteita. Arkeologisia kohteita voi etsiä kätevästi Kulttuuriympäristön palveluikkunasta (https://www.kyppi.fi/).

Keskiaikaisista kivikirkoista Suomessa on kirjoittanut erityisesti Markus Hiekkanen, jonka teos Suomen keskiajan kivikirkot (2014) toimiikin hyvänä oppaana, jos suunnittelee tutustumisretkeä kirkkoihin. Keskiaikaisiin linnoihin voi puolestaan tutustua tarkemmin esimerkiksi teoksen Muinaisuutemme jäljet (Haggrén et al. 2015) keskiaikaosiota selailemalla.

Raaseporin linna ja liuta kivikirkkoja Uudellamaalla

Länsi-Uudellamaalla Raaseporin kaupungissa sijaitsee Uudenmaan maakunnan parhaiten säilynyt linna. Linna on rakennettu nykypäivänä kuivalta maalta, keskiajalla vedestä, nousevalle kalliolle ja on maisemaansa voimakkaasti hallitseva rakennus yhä edelleen. Raaseporin linna on perustettu 1370-luvulla ja se on hylätty sekä raunioitunut 1500-luvulla. Itse linnaa ja myös sen ympäristöä on tutkittu arkeologisesti useita vuosia. Erityisesti linnan itäpuolella sijaitsevan Slottsmalmenin viime vuosien tutkimukset ovat valottaneet sitä, millaista esineistöä linnalla on käytetty ja mitä eläimiä on syöty (ks. esim. Knuutinen 2015). Käynnissä olevia arkeologisia tutkimuksia voi seurata Facebookissa: Raasepori Slottsmalmen – Raseborg Slottsmalmen sekä Instagramissa raasepori_slottsmalmen. Vielä elokuun ajan linnassa voi vierailla joka päivä, mutta syksylläkin linna on auki lauantaisin ja sunnuntaisin aina syyskuun loppuun saakka. Raaseporin linnassa käy Museokortti.

Inkoossa niin ikään Uudenmaan länsiosassa, vain noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, sijaitsee Inkoon keskiaikainen kivikirkko. Inkoon kirkkoa koristavat sisältä kalkkimaalaukset. Mielenkiintoinen maalausaihe on pohjoisseinässä oleva kuolemantanssi eli La Danse Macabre -aiheinen maalaus. Kuolemantanssi oli yleinen aihe myöhäiskeskiajalla, mutta Inkoon maalaus on kuitenkin ainoa laatuaan Suomessa. Kuolemantanssi-maalauksia ei tunneta myöskään muualta keskiaikaisesta Ruotsin valtakunnasta (Hiekkanen 2014: 434). Inkoon kuolemantanssi-maalauksessa kuolleet kävelyttävät eri yhteiskuntaluokkia edustavia hahmoja kädestä pitäen.

Inkoon kirkon pohjoisseinän kuolemantanssiaiheinen maalaus.

Lohja on Inkoon naapurinkunta, joten siellä sijaitsevaan keskiaikaiseen kivikirkkoon voi suunnata vaikka samalla reissulla kuin Inkooseenkin. Lohjan Pyhän Laurin kirkossa on Hattulan kirkon lisäksi eniten maalauksia kaikista Suomen keskiaikaisista kivikirkoista. Maalaukset peittävätkin lähes kaikki kirkon sisätilat. Lohjan kirkkoa on restauroitu oletettuun keskiaikaiseen asuunsa. Esimerkiksi oviaukkoja ja ikkunoita on pyritty korjaamaan keskiaikaiseen muotoon (Hiekkanen 2014: 445). Lohjan kirkossa voikin kenties saada mahdollisimman hyvän käsityksen siitä, miltä kivikirkko on keskiajalla näyttänyt.

Inkoon ja Lohjan kirkkojen lisäksi Uudellamaalla voi vierailla keskiaikaisessa kivikirkossa Sipoossa, Porvoossa, Siuntiossa, Vantaalla, Espoossa sekä Vihdissä, jossa kirkkorakennus tosin on pahasti raunioitunut. Näistä Porvoossa sijaitsee kirkon lisäksi Vanhan Porvoon kupeessa Linnamäki, jossa voi havaita keskiajalle ajoittuvia valleja. Linnamäki soveltuu hyvin ulkoiluun ja on kaunis paikka pistäytyä myös syksyllä.

Piispanlinna ja Turun linna

Kustaa Vaasan käskystä puretun Kuusiston piispanlinnan rauniot sijaitsevat Kaarinassa. Ensimmäinen maininta Kuusistosta on vuodelta 1295. Linna toimi Suomen piispojen linnana ja eroaakin siten muista Suomen alueen linnoista. Kaivauksia Kuusistossa tehtiin jo 1870-luvulla, kun Reinhold Hausen kaivoi lähes maan alle kadonneita raunioita esiin (ks. esim. Hausen 1881). Tämän jälkeenkin Kuusistoa on tutkittu arkeologisesti melko paljon ja linnan raunioita on myös restauroitu useaan otteeseen. Kuusiston linna, kuten Raaseporinkin linna on sijainnut keskiajalla saarella. Nykypäivänä maisema on varsin erilainen, mutta raunioiden eteläpuolelle rakennetulta näköalatasanteelta aukeaa yhä vaikuttava näkymä Piikkiönlahdelle ja ympärilleen voi kuvitella nyt jo kauempana sijaitsevan veden sekä linnan ennen paljon ylemmäs kohonneet seinät.

Turun linna on perustettu 1280-luvulla ja se on Suomen puolella sijaitsevista kruununlinnoista vanhin. Linna on keskiajalla rakennettu saarelle, mutta tätä nykyä se on yhteydessä mantereeseen. Linnalla on pitkä käyttöhistoria ja se onkin toiminut niin Kustaa Vaasan pojan Juhanan kuin Pietari Brahenkin hovina. Linnan tilojen lisäksi linnan historiaan pääsee tutustumaan esillä olevien esineiden kautta. Linnan pohjoinen näyttelyhalli uudistettiin 2020 ja esillä onkin yli 600 esinettä sekä vaatteita ja asusteita, joiden kautta pääsee tutustumaan 1600–1800-lukujen säätyläiskulttuuriin (Lue lisää: Pohjoisen näyttelyhallin uusi kokoelmanäyttely on avattu). Pysyvien näyttelyiden lisäksi linnassa on esillä myös vaihtuvia näyttelyitä, joihin voi tutustua täällä: Turun linnan vaihtuvat näyttelyt. Turun linnassa käy Museokortti.

Kirkkoja Kanta-Hämeessä

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on 1400-luvulta. Kirkko on toiminut jo keskiajalla pyhiinvaelluskohteena. Kirkon sisätiloja peittävät seinämaalaukset, jotka ovat Lohjan kirkon ohella Suomen parhaiten säilyneet. Nämä seinämaalaukset ovat hyvä syy vierailla kirkossa kesäaikaan, jolloin kirkkoa pidetään auki. Nyt kesäkauden ulkopuolella oven avaamisesta peritään 65 euron suuruinen maksu. Tiilirakenteinen kirkko on kuitenkin näyttävän näköinen myös ulkoapäin. Hauska yksityiskohta kirkon ulkopuolen rakenteissa on ikkunoiden yläpuolella olevat kasvoaiheiset tiilet. Näitä löytyy länsi-ikkunan kaaren huipusta, ullakonaukon yläpuolelta sekä luoteis- ja kaakkoiskumien pilareista ja Hiekkanen (2014: 284) toteaakin, että näitä maskeja on luultavasti ollut kaikissa tukipilareissa. Ulkopuolelta löytyy myös useita kaiverruksia ja puumerkkejä. Hiekkasen (2014: 285) mukaan näitä näkyy parhaiten kuori-ikkunan alapuolella kirkon ulkoseinässä.  

Kanta-Hämeessä sijaitsee Pälkäneen rauniokirkko, joka onkin katottomana ulkokohteena oivallinen retkikohde korona-aikaan. Kirkkoon kuuluvat runkohuone, asehuone sekä sakaristo. Jo ennen kirkkoon sisälle menemistä kannattaa huomio kiinnittää länsipäätyyn ja sen ulkoseinässä oleviin kalkkimaalauksiin sekä kolmeen koristekomeroon. Myös länsipäädyn ullakonaukko on säilynyt alkuperäisenä (Hiekkanen 2014: 319). Pälkäneen kirkolla on suoritettu arkeologisia kaivauksia. Esimerkiksi kirkon asehuoneen ja sen ulkopuolen kaivauksissa löydettiin useita hautoja sekä hautauksiin liittyviä esineitä kuten käärinliinoissa käytettyjä neuloja, arkkujen nauloja sekä pronssinappeja (Vuoristo 2011: 26-27). Vuoden 1992 kaivauksissa puolestaan saatiin mahdollisesti esiin alttareiden perustuksia (Jussila 1992: 10).  

Rengon keskiaikaista kirkkoa on Hattulan tavoin pidetty mahdollisena pyhiinvaelluskohteena. Rengon kirkossa keskiaikaista on sen pohjamuoto, mutta seinät ovat uudemmat. Kirkko rappeutui keskiajan lopussa ja se hylättiin käytöstä 1600-luvun puolivälissä (Hiekkanen 2014: 323). Tästä huolimatta kahdeksankulmaisen pohjan omaava kirkko on vierailun arvoinen kohde. Sen pohjamuoto poikkeaa muista keskiaikaisista kivikirkoista ja on siten ainutlaatuinen. Rengon kirkon historiaa esittelee sen lähellä sijaitseva Härkätien museo. Museo on auki kesällä sunnuntaisin, mutta myös sopimuksen mukaan.

Lähteet:

Haggrén, G., Halinen, P., Lavento, M., Raninen, S. & Wessman, A. (toim.) 2015. Muinaisuutemme jäljet. Gaudeamus, Helsinki.

Hausen, R. 1881. Kuustö slott. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.

Hiekkanen, M. 2014. Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Jussila, T. 1992. Pälkäneen rauniokirkon koekaivaus 1992.

Knuutinen, T. 2015. Jätteiden lumoa, stratigrafisia hankaluuksia ja mahtava juhannustulva – Katsaus Raaseporin Slottsmalmenin kesän 2015 kaivauksiin. SKAS 3/2015. 23-29.

Vuoristo, K. 2010. Pälkäne Rauniokirkko. Myöhäiskeskiaikaisen kivikirkon asehuoneen kaivaus 31.5.–18.6.2010 ja 21.–22.7.2010. Museoviraston rakennushistorian osaston arkisto (MV/RHOA).

* * *

Tia Niemelä on arkeologian ja historian opiskelija Helsingin yliopistosta ja tekee arkeologian pro gradu -työtään keskiaikaisista raamattufragmenteista. Loppukesästä hän on ollut mukana Raaseporin linnan kaivauksissa.

Jaa:

Mukana uudistamassa Kansallismuseon keskiaikanäyttelyä

Karoliina Rauhio-Pokka

Suomen kansallismuseon perusnäyttelyä uudistetaan parhaillaan. Näyttelyssä esitellään Suomeen historiaa aina kivikaudesta nykypäivään saakka. Allekirjoittanut pääsi suunnittelemaan keskiaikanäyttelyä yhdessä muiden opiskelijoiden ja museon henkilökunnan kanssa, kun osallistuin syksyllä 2019 professori Tuomas Heikkilän vetämälle kirkkohistorian kurssille.

Vanhassa näyttelyssä pyhimyspatsaat seisoivat riveissä hämärässä salissa. Kuvassa Pyhän Henrikin patsas. (Kuva: Anita Geritz)

Keskiaikanäyttelyn nuorennusleikkaus tulee todella tarpeeseen. Jos olet vieraillut Kansallismuseossa, muistat ehkä, miten kirkko- ja pyhimysvoittoinen näyttely oli. Hämärässä kirkkosalissa tapittavat kymmenten pyhimysveistosten silmät eivät tehneet aikakaudesta ainakaan helpommin lähestyttävämpää nykyihmiselle – eikä se suinkaan johtunut pyhimysveistoksista vaan niiden esillepanotavasta. Lisäksi näyttelytilan hämärä valaistus vahvisti entisestään museokävijän ennakkoluuloja pimeästä keskiajasta.

Mutta miten näyttelyä pitäisi sitten uudistaa? Mitä museokävijän pitäisi tietää keskiajasta, ja miten siitä tulisi hänelle kertoa? Parisenkymmentä opiskelijaa löi viisaat päänsä yhteen Kristinusko keskiajalla: Kansallismuseon perusnäyttelyn uudelleenideointi -kurssilla löytääkseen vastaukset edellä mainittuihin kysymyksiin.

Ensimmäisellä luentokerralla pohdimme museonäyttelyn rakentamisen periaatteita: erilaisten kävijäryhmien huomioimista ja objektiivisuuden ihannetta. Tulisiko näyttelyn näkökulmien nousta tämän vuosikymmenen polttavista kysymyksistä, kuten ilmastonmuutoksesta ja vähemmistöjen oikeuksista, vai pitäisikö näyttelyn olla siinä mielessä ajaton, että se on pätevä vielä parinkymmenen vuoden kuluttua? Onko täysin objektiivinen historiankuvaus edes mahdollista? Kriittisten pohdintojen siivittämänä oli hyvä aloittaa näyttelyn ideoiminen.

Seuraavilla luennoilla kävimme tutustumassa vanhaan keskiaikanäyttelyyn Kansallismuseossa. Lisäksi osallistuimme museon järjestämään työpajaan, jossa pääsimme ryhmissä ideoimaan näyttelyä. Näissä ryhmissä teimme myöhemmin myös ryhmätyöt, jotka arvioitiin viimeisellä luentokerralla.

Suunnittelimme ryhmissä keskiaikanäyttelyn, ja kokosimme ideat suurelle julisteelle. Ryhmätyö oli yksi parhaista yliopistohistoriani aikana, sillä tehtävässä pääsin hyödyntämään osaamistani luovalla ja käytännöllisellä tavalla. Yhdessä ideoiminen oli innostavaa, ja tehtävien jako sujui mutkattomasti.

Juhani Kostetin (toinen vas.) johtama palkintoraati arvioi kurssin ryhmätyöt. (Kuva: Tuomas Heikkilä)

Viimeisellä luentokerralla ryhmät esittelivät työnsä tuomaristolle, jonka puheenjohtajana oli Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet. Korkea-arvoisa palkintoraati ei saanut ryhmiä hermoilemaan, vaan kukin esitteli työnsä varmoin ottein. Ideoista löytyi niin yhtäläisyyksiä kuin eroja.

Yhtäläisyyksiä olivat ainakin virtuaalitodellisuuden ja digitaalisuuden runsas hyödyntäminen. Virtuaalilasien avulla museokävijä pääsisi tutustumaan keskiaikaiseen kotiin tai jumalanpalvelukseen. Ryhmät korostivat myös monipuolisuutta kirkko- ja pyhimyskeskeisen näyttelyn sijaan. Etenkin tavallisen ihmisen elämä nousi keskiöön. Toisaalta vanhaa näyttelyä haluttiin myös säilyttää, esimerkiksi Pyhän Henrikin sarkofagi löytyi useimpien ryhmien ideoista.

Ryhmiltä löytyi paljon persoonallisia ideoita: pyhimyskaruselli, musiikkinurkka, hajuelämys, suojeluspyhimystesti, noppapeli, näyttelyn rakentaminen tarinamuotoon jne. Tasaväkisessä kilpailussa lopulta voiton vei ryhmä, jonka kantavana teemana näyttelyn kokoamisessa oli keskiaikaisen ihmisen elämänkaari elämästä kuolemastaan. Aika näyttää, kuinka moni ideoista lopulta päätyy uudistettuun keskiaikanäyttelyyn.

Kurssi oli minulle mieluinen kokemus. Oli ilo päästä hyödyntämään omaa osaamistaan käytännössä. Yliopisto voisi tehdä enemmänkin yhteistyötä eri toimijoiden, kuten esimerkiksi Museoviraston, kanssa. Hyöty olisi varmasti molemminpuolinen!

* * *

Karoliina Rauhio-Pokka on vapaa toimittaja ja teologian opiskelija Helsingin yliopistossa.

Jaa:

SKAS ry:n syysseminaari 2019

Tia Niemelä

Suomen keskiajan arkeologian seuran eli SKAS ry:n perinteinen syysseminaari järjestettiin tänä vuonna 15.11.2019 Hämeen linnassa. SKAS on vuonna 1990 perustettu seura, jonka tarkoituksena on edistää keskiajan ja uuden ajan arkeologian tutkimusta. Kaikille kiinnostuneille avoimen seminaarin teemana oli tänä vuonna Penninkejä, punasavea ja purjehdusta – Näkökulmia elinkeinoihin ja talouteen.

Seminaari pidettiin Hämeen linnassa.

Seminaari alkoi seuran puheenjohtajan Janne Harjulan tervetuliaissanoilla, joiden jälkeen päästiinkin kuuntelemaan ensimmäistä esitystä. Frida Ehrnsten (”Penninkejä ja muuta pikkurahaa – mitä linnojen löytöaineisto voi kertoa keskiajan rahankäytöstä?”) avasi seminaarin esitelmällään rahan käytöstä keskiajalla. Ehrnsten oli väittelemässä seuraavana päivänä aiheenaan keskiajan rahankäyttö. Esitelmässä Ehrnsten käsitteli erityisesti seminaaripaikkanakin toimivaa Hämeen linnaa, eikä koko väitöskirjansa materiaalia. Tutkimuksissaan Ehrnsten on yhdistänyt kirjallisia lähteitä, esimerkiksi linnan tilikirjoja, sekä arkeologisia löytöjä. Näiden välillä hän oli havainnut suuria eroavaisuuksia rahamäärissä. Tilikirjojen mukaan rahaa on ollut käytössä valtavia määriä enemmän, kuin mitä arkeologiset löydöt antavat ymmärtää. Vanhimmat linnoista löydetyt rahat ovat olleet tyypillisesti linnan rakennusajankohdalta peräisin. Ehrnsten totesi, ettei löydetyistä rahoista voida tehdä suoria johtopäätöksiä linnan historiasta. Kuitenkin jonkin tyypillisen paljon lyödyn rahan puuttuessa kokonaan, on syytä olettaa linnassa tapahtuneen jotakin sinä aikana tai sitten arkeologit eivät ole näitä maakerroksia vielä päässeet tutkimaan.

Riikka Alvik (”Ostereita herkkusuille ja etikkaa ruttoon: löytöjä 1700-luvun kauppa-alusten hylyistä ja pohdintaa aikakauden kulutuskäyttäytymisestä”) piti hänkin esitelmänsä työn alla olevan väitöskirjansa aiheesta. Hän tutkii sitä, mitä hylyissä on ollut, mitä niillä on tuotu ja mitä viety pois. Kuten Ehrnsteninkin esitelmä, myös Alvikin tutkimus tarkasteli arkeologisen ja kirjoitetun tiedon erovaisuuksia. Tulliluetteloihin ei ole kirjattu kaikkea kuljetettua tavaraa ja myös salakuljetusta on esiintynyt. Arkeologinen tutkimus hylkyjen lasteista on siis hyvä keino täydentää kirjallista tietoa ja se luo myös täysin uutta tietoa. Itämeren hylyt ovat varsin hyvin säilyneitä meressä vallitsevien olosuhteiden vuoksi. Vesi on kylmää, sen läpäisee vähäinen valon määrä, suolapitoisuus on matala, virtauksia ei ole paljoa, kuten ei puuta tuhoavia nilviäisiäkään. Hylyssä orgaaninen aines säilyy poikkeuksellisen hyvin verrattuna maan alla olevaan orgaanisen arkeologiseen materiaaliin. Monet kulutustavarasta, kuten ruoka ja tupakka, ovat muissa olosuhteissa käytetty, mutta hylkyyn ne ovat onnettomuushetkellä jääneet loukkuun. Alvik on tarkastellut hylyistä löytyviä esineitä kontekstin kautta. Hän totesi, että hylky on ollut asuinpaikka sekä työpaikka miehistölle. Siinä missä se on ollut lastilleen tavarankuljetuspaikka, on siitä tullut uppoamishetkellä myös onnettomuuspaikka. Henkilökohtaiset esineet vievät lähelle laivassa olleita ihmisiä, mutta esineet laajemmin antavat mahdollisuuden tarkastella ihmisten kulutustottumuksia.

Seuraavan esityksen piti Hanna Kivikero (”Eläinten rooli linnataloudessa”). Hänen aiheenaan oli linnoista löytyneen luuaineiston vertailu voudintileissä mainittuihin eläimiin. Kivikero tarkasteli erityisesti kahta linnaa Suomen alueella; Raaseporia ja Kastelholmaa. Tutkimuksissaan Kivikeron tavoitteena oli selvittää aineiston perusteella, mistä eläimet tulivat linnalle ja mikä eläinten funktio oli. Osteologinen materiaali ja kirjalliset lähteet erosivat molemmilla kohteilla toisistaan jonkin verran. Eroihin saattaa olla monia syitä; pienimmät kalan luut saattavat puuttua kaivausmetodien vuoksi tai kaikkia lajeja, kuten eri lintulajeja ei ole välttämättä eritelty tileissä. Linnan resurssit ovat vaikuttaneet elinkeinoihin. Kivikero toikin esitelmässään esille, että maatalouden ja kalastuksen työskentelyajat ovat samat, joten linnan on täytynyt panostaa jompaankumpaan näistä. Eläinten käyttötarkoitusta linnalla voidaan tarkastella luiden patologioista sekä tilikirjoista. Kivikeron tutkimukset yhdistelivät kahden edellisen esitelmän tapaan arkeologisilla kaivauksilla saatua materiaalia sekä kirjallisia lähteitä.

Jenni Lares pitämässä esitelmäänsä oluesta ja paloviinasta.

Historioitsija Jenni Lares (”Olut ja paloviina uuden ajan alun maaseudulla”) puhui esityksessään alkoholin käytöstä uuden ajan alussa. Hän oli tutkimuksissaan rajannut aineistonsa käsittelemään erityisesti maaseutua. Lähdeaineistona tutkimuksella olivat kirjalliset lähteet. Arkeologisessa materiaalissa juomat eivät ole pulloissa säilyneet, mutta onneksi aiheeseen päästään kiinni muulla tavoilla. Lares esimerkiksi näytti esitelmässään kuvitusta uuden ajan alusta, jossa tarkalla silmällä voi huomata viitteitä alkoholikulttuurista. 1700-luvun jälkipuoliskolla aineistoa on mahdollista kartoittaa tuomikirjakortistoista. Lares on tutkimuksissaan hyödyntänyt myös kansatiedettä, vaikka suoraan ei voidakaan vetää johtopäätöksiä tämän aineiston avulla. Esityksessä pureuduttiin alkoholin (erityisesti oluen ja paloviinan) valmistusmenetelmiin sekä meille nykyajan ihmisille erityisen mielenkiintoisiin kysymyksiin: kuka olutta oli valmistanut ja kuka sitä joi? Lares toi esiin sen, miten uuden ajan alussa olutta ovat panneet niin miehet kuin naisetkin. Tämän lisäksi juoman vahvuus määräytyi henkilön sosiaalisen aseman mukaan, eikä sukupuolen, niin kuin voisi ehkä olettaa. Lares myös laittoi kuulijan miettimään, miten aikalaiset ovat käsittäneet alkoholijuomien käytön. He tuskin ajattelivat päivittäistä oluttaan juodessa juovansa alkoholia, eikä laihasta oluesta liene tullut humalaankaan. Esitelmä linkittyi myös Alvikin esitelmään pohtimalla menneisyyden ihmisten kulutustottumuksia.

Ilkka Leskelän (”Schalmien suku 1400–1530: Turun rannikkoseudun monialayrittäjät Itämeren taloudessa ja tilassa”) tutkimuksen lähtökohtana ovat Danzigin (nyk. Gdansk) tulliluettelot. Tutkimusaineisto on rajallista, eikä tietoja ole saatavilla kaikilta vuosilta. Leskelä sai kuitenkin eriteltyä aineistosta tiettyjä henkilöitä, jotka näyttävät kulkeneet laivalla Turun ja Danzigin väliä erityisen paljon muihin verrattuna. Kaikki laivurit olivat myös itse käyneet kauppaa, eivätkä vain kuljettaneet muiden kauppiaiden kauppatavaroita. Aineistossa nousi esiin ilmeisesti turkulainen Schalmien suku. Schalmien suvun edustajat seilasivat Turusta tai Turun alueelta Danzigiin, mutta heidän liikkeitään on voitu havaita myös Tallinnassa, Tukholmassa sekä Lyypekissä. He olivat siis kauppiaita ja laivureita sekä heidän reittinsä vastaavat hansan yleisiä kauppareittejä. Leskelä lopettikin esityksensä kysymykseen siitä, että olivatko Schalmien suvun edustajat siis hansakauppiaita?

Seminaarin päätti Iloinen Joutsen -niminen historianelävöitysryhmä. Ryhmän jäsenet Hanna Lehmusto, Mervi Pasanen sekä Elina Sojonen (”Rakkaudesta menneisyyteen: akateemisen tutkimuksen hyödyntäminen historian elävöityksessä”) puhuivat ryhmän toiminnasta ja siitä, kuinka he hyödyntävät akateemista tietoa elävöittäessään historiaa. Vuonna 2011 toimintansa aloittanut Iloinen Joutsen on erikoistunut 1300-luvun lopun suomalaisten käsityöläisten elämän elävöittämiseen. He haluavat historianelävöityksellä tuoda osaltaan oikeaa tietoa esiin. Elävöittämisessä muinaispukuihin pukeutuminen on vain pieni osa koko prosessia. Suurin työ tehdään jo ennen puvun valmistusta ottamalla selvää menetelmistä, materiaaleista sekä kaikesta muusta olemassa olevasta arkeologisesta ja historiallisesta tiedosta vaatteiden ja esineiden taustalla. Nykyajan haasteet tuovat harrastukseen myös omat ongelmansa ja jäsenet kertoivatkin, että tulkintaa ei voida kokonaan välttää, mutta kaikki pyritään tehdä mahdollisimman tarkasti tutkimukseen perustuen. Iloisen Joutsenen jäsenet ilahduttivat seminaarin osallistujia myös tauoilla esittelemällä muinaistekniikoita, kuten langan kehräystä.

Yksi Iloisen Joutsenen pöydistä, joita pääsi ihailemaan seminaarin tauoilla ja sen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan seminaari oli todella mielenkiintoinen historiaa ja arkeologiaa yhdistävä kokonaisuus. Kaikki esitykset toivat esiin monipuolisia lähestymistapoja elinkeinoja ja taloutta tarkasteleviin aineistoihin.

* * *

Tia Niemelä on arkeologian ja historian opiskelija Helsingin yliopistosta. Hän tekee arkeologian pro gradu -työtään keskiaikaisista Raamattufragmenteista.

Jaa:

Glossan hallitus 2019

Vuodenvaihde toi mukanaan jälleen uuden Glossan hallituksen! Glossan syyskokouksessa 3.12.2018 päätettiin, että Kirsi Kanerva jatkaa puheenjohtajana, Marika Räsänen, Sanna Supponen ja Anita Geritz valittiin jatkamaan hallituksessa seuraavat kaksi vuotta ja uudeksi jäseneksi sekä uusiksi varajäseniksi valittiin Saku Pihko, Henna Paasonen ja Antti Ijäs. Järjestäytymiskokouksessa 7.1.2019 valittiin hallituksesta toimihenkilöt vuodelle 2019. Hallituksen kokoonpano on siis tänä vuonna seuraava:

  • Kirsi Kanerva, FT (TY), puheenjohtaja
  • Katja Fält, FT (JY), varapuheenjohtaja
  • Anita Geritz, hum. yo. (HY), tiedottaja, Glossaen päätoimittaja
  • Karolina Kouvola, TM (HY), tiedotustiimi
  • Olli Lampinen-Enqvist, TM (HY)
  • Saku Pihko, FM (TaY)
  • Marika Räsänen, FT, dos. (TY)
  • Tapio Salminen, FT (TaY)
  • Sanna Supponen, FM, (HY), taloudenhoitaja ja jäsensihteeri, tiedotustiimi

Varajäsenet:

  • Henna Paasonen, HuK (HY), sihteeri
  • Leena Enqvist, TM, HuK (HY)
  • Antti Ijäs, FM (HY)
  • Lauri Ockenström, FT (JY)

Glossa kiittää pitkään hallituksessa toimineita Lauri Hirvosta, Maria Kalliota ja Jenni Kuulialaa. Samalla lämpimästi tervetuloa hallituksen uusille jäsenille!

Saku Pihko

Olen ensimmäistä kertaa mukana Glossan hallituksessa. Teen keskiajan Languedocin kerettiläisyyteen ja inkvisitioihin liittyvää historian väitöskirjaa Tampereen yliopistossa. Tutkimuksessani korostuvat inkvisitiopöytäkirjojen sisältämän tiedon rakentumisen ymmärtäminen, samoin kuin niiden tulkintaan liittyvät epistemologiset ulottuvuudet. Tietoon ja tiedon mahdollisuuksiin kietoutuvien kysymysten ohella minua kiinnostavat mm. keskiajan suullinen kulttuuri ja maallikkouskonnollisuus. Olen tutkinut myös ajan hahmottamista ja jäsentämistä myöhäiskeskiajan Roomassa. Vapaa-ajallani esim. luen, nostelen, joogaan ja meditoin.

Henna Paasonen

Toimin ensimmäistä vuotta Glossan hallituksessa ja aloitan sihteerinä. Valmistun tänä keväänä Helsingin yliopiston uskontotieteen laitokselta, graduni olen kirjoittanut 1300-luvulla eläneen englantilaisen mystikon Juliana Norwichlaisen individuaatiosta kirjoittavaksi naiseksi. Asun Heinolassa Juliana-yhteisössä, jonka esikuvia ovat mm. keskiaikaiset beginaatit. Opetan koulussa ortodoksista uskontoa ja opiskelen Helsingissä Avoimessa taidekoulussa vapaaksi taiteilijaksi. Olen kiinnostunut keskiajan naishistoriasta, paheeni ovat erityisesti begiinit.

Henna Paasosen kuva on voimauttavan valokuvauksen projektista Suuri Äiti -Jumalansynnyttäjää etsimässä.

Valokuvaaja: Tina Bragge.

Antti Ijäs

Olen ensimmäistä vuotta Glossan hallituksen varajäsenenä. Opiskelutaustani on pitkälti antiikin ja keskiajan kielissä ja kirjallisuudessa. Tällä hetkellä teen väitöskirjaa Helsingin yliopistossa 1300-luvun alussa latinaksi kirjoitetun miekkailuoppaan kielestä ja genrestä. Kiinnostukseni kohteita ovat historiallinen tietokirjallisuus, erityisesti miekkailu- ja painikirjallisuus, sekä historiallinen terminologia. Bloggaan aktiivisesti tutkimusalastani ja pyrin muutenkin popularisoimaan tutkimusintresseihini liittyviä kysymyksiä aina kun mahdollista.

Jaa:

Menovinkki: keskiaikaa kesällä 2018 – museot ja arkeologia

Anita Geritz

Keskiaikaisia markkinoita ja turnajaisia on kesällä moneen lähtöön, mutta niiden väliin mahtuu tapahtumavapaitakin hetkiä — minne silloin? Tässä joitain poimintoja kesän museovierailukohteista ja arkeologisesta toiminnasta. Myös viime vuoden listasta museoista ja näyttelyistä voi olla iloa!

Museot ja näyttelyt

Tampere, Museokeskus Vapriikki: Birckala 1017

Pirkkalan Tursiannotkon 2012–2017 arkeologisiin tutkimuksiin perustuva näyttely esittelee monipuolisesti Pirkkalankylän myöhäisrautakautista asutusta 800–1200-luvuilta.

Rauman museo: Kaikkjast vanhin Vanh Raum – kaupungi ensmäise vuassada

Viime vuodelta jatkuva Rauman museon näyttely perehtyy kaupungin historiaan 1400-, 1500- ja 1600-lukujen osalta.

Turun linna

Turun linnassa jatkuvat vaihtuvina näyttelyinä Raunioista rakennettu – Erik ja Carin Bryggmanin Turun linna Turun linnan restauroinnista ja Valtapeliä – Reformaatio Suomessa, jossa perehdytään Kustaa Vaasan Ruotsin valtakunnassa aloittaman reformaation taustaan, toteutukseen ja seurauksiin sekä siihen, miten se suhtautui aiempaan uskonnolliseen perinteeseen. Turun linnassa nähdään lisäksi kesän aikana kahdet turnajaiset ja keskiaikapäivä, joista lisätietoa kesän tapahtumakoosteesta.

Turku: Aboa Vetus

Upeista keskiaikaisista raunioistaan tunnetun Aboa Vetuksen näyttelyt Vanha Turku ja Luutarha valottavat keskiajan Turun elämää. Museo myös jatkaa tänä kesänä arkeologisia kaivauksia ja niitä voi seurata museon sisäpihalla. Kesä-heinäkuussa arkeologi esittelee yleisölle kaivaukset torstaisin kello 12-14, minkä lisäksi museo järjestää heinäkuussa aikuisille kiinnostuneille arkeologisia museokursseja, joilla perehdytään arkeologisen tutkimuksen perusteisiin ja osallistutaan museon kaivauksiin. Lisätietoja: Laajennetaan Turkua! – Arkeologiset yleisökaivaukset.

Museoita, linnoja ja kivikirkkoja

Viime vuoden menovinkeistä löytyy vielä lisää yhä ajankohtaisia ideoita kesän vierailukohteiksi. Linnojen ja museoiden lisäksi Suomesta löytyy monia upeita keskiaikaisia kivikirkkoja, joista luettelo mm. Kulttuuriympäristömme-sivuilla.

Yleisöarkeologia

Kesän arkeologiset kaivaukset eivät rajoitu Turun Aboa Vetukseen. Yleisökaivauksia järjestetään tänä kesänä Hangon Tulliniemessä (25.6.-13.7.), Porvoon Ilolassa (8.-10.6. ja 15.-17.6., luento 22.5. klo 18-19.30) ja Raaseporin Slottsmalmenissa (4.-8.6., 11.-15.6. ja 18.-21.6 + 25.6.). Lisätietoja ja ohjeita kaivauksiin ilmoittautumisesta täältä: Yleisökaivaukset.

Jaa:

Menovinkki: keskiaikaa kesällä 2018 – tapahtumat

Anita Geritz

Kesä! Nyt houkuttelee aurinko, lämpö ja kukoistava luonto poikkeamaan työpöydän kirjapinojen ääreltä kaupungin kaduille ja maaseudun rauhaan. Suomen kesään mahtuu monenmoista keskiajasta inspiroitunutta tapahtumaa jännityksentäytteisistä turnajaisista markkinoihin ja rentoon musisointiin. Tähän alle on koottu kronologisessa järjestyksessä erilaisia tapahtumia kesäkuukausilta. Seuraavassa menovinkissä taas on luvassa katsaus kesän museonäyttelyvinkkeihin ja arkeologisiin kohteisiin.

Tapahtumia

Turnajaiset Laukon kartanolla (9.6.-10.6.)

Laukon kartanon puistossa vietetään kesäkuun aluksi yhtä useista kesän turnajaisista. Turnajaisesityksissä palataan 1500-luvulle, Juhana III:n hovin tunnelmiin.

Keskiajan Turku (28.6.-1.7.): keskiaikaiset markkinat, turnajaiset, keskiaikapäivä

Ympäri Turkua eletään 28.6.-1.7. vuotta 1400. Suurtorilta löytyvät keskiaikaiset markkinat, kun taas Turun linnassa vietetään 28.6. turnajaisia ja 30.6. keskiaikapäivää. Lisäksi Aboa Vetus & Ars Nova -museo järjestää sekä erikoisopastuksia että luentoja ja arkeologisen kaivauksen esittelyjä ja Turun Tuomiokirkko tarjoaa monipuolista ohjelmaa aamusta iltaan muun muassa musiikkiesitysten parissa.

Muinainen Laukko festivaali (7.7.-8.7.)

Heinäkuussa suuressa suomalaisessa historiakartanossa matkataan ristiretkiajalle. Laukon kuuden hehtaarin puistoon leiriytyy jo perjantaina runsain joukoin muinaisaikojen sotureita, kauppiaita ja käsityöläisiä.

Turun Linnan Turnajaiset 2018 (9.7.-15.7.)

Vain tovi Keskiajan Turku -tapahtumien jälkeen järjestetään Turun Linnassa viikon mittaiset turnajaiset, joissa mitellään historiallisen ratsastuksen Euroopan mestaruudesta. Tapahtuman nettisivuilta löytyy lisätietoa lajeista ja ohjelmasta ja Ylen viimekesäisestä kirjoituksesta pääsee lukemaan tunnelmia viime vuoden Suomen mestaruuden turnajaisista.

Pirkkalan muinaismarkkinat (14.7.-15.7.)

Pirkkalankylän historiallisissa maisemissa 14.–15.7.2018 klo 10–17 järjestettävä teematapahtuma ammentaa aiheensa viikinkiajasta ja alueella tehdyistä arkeologisista löydöistä. Luvassa on jälleen runsas ja värikäs ohjelmatarjonta: asiantuntijaesitelmiä, työpajoja ja -näytöksiä, muinaiskäsityöläisten markkinat, teatteria, taikuutta ja historian elävöittäjiä.

Varsinaisen tapahtumaviikonlopun lisäksi järjestetään tapahtumaan liittyen toimintaa kautta kesäkuun ja heinäkuun alun, mm. pukuneuvontaa muinaisajoista inspiraatiota ammentaville ompelijoille.

Hollolan keskiaikatapahtuma (20.7.-22.7.)

Tämän kesän suuresti odotettu tapahtuma sijoittuu aikaan ennen Hollolan nykyisen kivikirkon rakentamista, vuoteen 1418. Tapahtuman pääteemana on Pyhä Maria, jonka mukaan paikalle vuosina 1495-1510 rakentuva kirkko nimetään.

Vanaja Tournament Hämeen linnassa (28.7.)

Keskiajasta ammentavat urheilutapahtumat jatkuvat Hämeen linnassa 28.7. buhurt-turnauksen merkeissä. Vanaja Tournament kokoaa 28.7. linnaan niin suomalaisia kuin kansainvälisiäkin lajin harrastajia.

Medieval Folk Fest -musiikkitapahtuma (28.7.-29.7.)

Kesän folkahtavin koko perheen keskiaikaisteemainen pienoismusiikkifestari Tallipihalla. Akustistista, keskiaikaista, kansanomaista ja muuten vain kivaa musiikkia tasatunnein. Paikalla myös käsityöläisiä ja kauppiaita kojuineen.

Viikinkipäivät Rosalassa (28.7.-29.7.)

Rosalan viikinkikeskuksessa luvassa käsitöitä, ruokaa, työpajoja ja taistelunäytöksiä tässä 14. kertaa järjestettävässä viikinkitapahtumassa.

Wiipurintien markkinat Kouvolassa (4.8.-5.8.)

Wiipurintien markkinoilla on runsaasti puuhaa erityisesti perheen pienemmille — torikauppojen, konserttien ja turnajaisesitysten lisäksi luvassa mm. huvipuisto ja pehmomiekkailua.

Helsingan keskiaikapäivä (11.8.)

Ohjelmallinen historiallinen tapahtuma koko perheelle.

Siuntion keskiaikaiset markkinat (11.8.)

Ensimmäistä kertaa Siuntiossa, Siuntion Keskiaikaiset Markkinat! Mukana mm. käsityöläisiä, työnäytöksiä, ritareita, hevosia, kotieläimiä, musiikkia ja maittavaa keskiaikaista syötävää!

Hämeen keskiaikafestivaali (15.8.-19.8.)

Hämeenlinnassa vuosittain järjestettävää, Suomen suurimpiin kuuluvaa keskiaikafestivaalia markkinoineen vietetään elokuussa — ohjelma tarkentuu vielä kesän mittaan.

Jaa: